Huvi puistossa

Kävimme kesän toistaiseksi helteisimpänä sunnuntaina lasten kanssa Linnanmäellä. Tämä oli anopin neuvo, sillä hän muistaa lapsukaisena palelleensa joka kerta siellä käydessään. Tällä kertaa siitä ei olisi pelkoa ‒ varsinkin, kun emme ottaneet anoppia mukaan. Ylihintaista hampurilaista syödessään nelivuotias poikani kysyi, että onko huvipuisto sellainen paikka, jossa huvitellaan. Vastasin vaistomaisesti: "Kyllä, määritelmällisesti huvipuisto on paikka, jossa huvitellaan." Samalla tosin mietin aiemmin samana päivänä saamaani kokemusta huvipuiston olemuksesta.

Yli 30 celsiusasteen lämpötilassa, suoraan auringon alla eri kieputtimiin jonottaneet lapset eivät olleet juurikaan näyttäneet siltä, että olisivat tulleet tänne huvittelemaan. Eipä siltä kyllä vaikuttaneet lähes olemattomia varjopaikkoja etsineet aikuisetkaan, puhumattakaan huvipuiston työntekijöistä. Janon ja nälän kasvaessa omat lapsenikin alkoivat kuulostaa siltä, etteivät olisi tulleet huvipuistoon vapaaehtoisesti. Ja oma olonikin oli parhaimmillaan siedettävä - silloin kun en ajatellut paikalla myytävän pulloveden litrahintaa, jolla olisi saanut noin 3 litraa bensiiniä kaikkien polttoaineisiin kohdistuvien verojenkin jälkeen. Omasta näkökulmastani paikka ei siis vaikuttanut erityisen huvittavalta. En kai vaan tehnyt ajatusrikosta?

Huvipuisto alkoi absurdiudessaan rinnastua mielessäni Rakkauden ministeriöön, jonne päähenkilöt viedään kidutettaviksi George Orwellin totalitarismia kuvaavassa romaanissa Vuonna 1984. "Sota on rauhaa, vapaus on orjuutta, tietämättömyys on voimaa." Aivan kuten somesta voimansa ammentanut arabikevät, jonka piti tuoda demokratian ilosanomaa Lähi-itään. Demokraattisilla vaaleilla voitaisiin sitten valita uusi, omasta ja kannattajiensa mielestä oikeudenmukainen itsevaltias, joka voitaisiin taas vähän ajan kuluttua syöstä vallasta. Prosessi pysyy käynnissä. Näin taisi käydä Ranskan vallankumouksessakin. Sen sijaan toimiva demokratia vaatinee usean sukupolven ajan kestävää rauhanomaista harjoittelua ja sen jälkeenkin siitä on hyvin helppo lipsua. Ei kannettu kansanvalta kaivossa pysy.

Mitä sitten erottaa demokraattisen Suomen itsevaltaisesta totalitarismista? ‒ Suomessa valtion päämiesten täytyy itse levitellä omia kuviaan ja huolehtia omasta propagandastaan. Lisäksi heidän edellytetään jatkuvasti ajattelevan heikommassa osassa olevia kansanryhmiä kuten työttömiä, eikä esimerkiksi esittelevän omia urheilusaavutuksiaan. Muilta kansalaisilta urheilusaavutusten seuraaminen on sen sijaan toivottavaa, kunhan he vain muistavat tervehtiä ystävällisesti kaikkia kanssaihmisiä, myös naapureita. Ja maksavat nurisematta veronsa ja työeläkemaksut. Näillä askeleilla onkin jo päästy demokratiassa varsin pitkälle. Ja vielä ne työllisyyden edistäminen ja julkisen talouden kestävyys, ne ovatkin sitten kokonaan ihan toinen juttu.

Naura Pajatso, vaikka rakkautes raukee!

Jaakko kulta

Kuuma. Salossa rikottiin eilen kesän lämpöennätys jo toistamiseen. Ilmatieteen laitos varoittaa viikonlopun aikana odotettavissa olevasta erittäin tukalasta helteestä. Mutta ei saa valittaa – muistattehan, miten kylmää ja sateista oli kesäkuussa. Ilmastointilaitteita tai edes tuulettimia ei kannata hankkia, koska ei tämä kuumuus kuitenkaan kauaa kestä. Roomassa talvisaikaan käydessäni olen huomannut vastaavan tilanteen käänteisenä. Talojen lämmitykseen tai eristämiseen ei juurikaan panosteta, sillä eihän se kylmä kausi kuitenkaan kauaa kestä. Vaikka välillä se voi kyllä kestää ja viikkokin palelua kylmässä ja kosteassa asunnossa on skandinaaviseen talviasumiseen tottuneelle ihan liikaa. Siispä pyrin välttämään välimeren maissa käyntiä talvisaikaan.

Tänään on se päivä, jolloin Jaakko heittää kylmän kiven veteen ja lopettaa uimakauden. Vanhan kansanperinteen mukaan uimavesien lämpötila alkaa siis tästä päivästä lähtien viiletä ja sää ilmeisesti myös. Jaakon päivään liittyvä kansanviisaus lienee kuitenkin siltä ajalta, kun Suomessa käytettiin juliaanista kalenteria. Vuonna 1753 Ruotsi-Suomessa tehty almanakan uudistus siirsi valtakunnan ajanlaskun gregoriaanisen kalenterin mukaiseksi ja samalla Jaakon päivää 11 päivää aikaisemmaksi. Tämän siirtymän huomiointi tarkoittaisi sitä, että tosiasiassa kylmä kivi heitetäänkin veteen vasta Salmen ja Sanelman päivänä 5.8. eli saanemme vielä viettää mätäkuuta lämpimin vesin.

   

Juuri alkaneelle mätäkuulle on tyypillistä se, että ruoka pilaantuu tavanomaista nopeammin ja mahdolliset haavat alkavat helposti märkimään. Myös uutiset ovat mätäkuun aikana normaalia huonompia. Tästä lienee osoituksena pelkästään se, että viimeisen viikon aikana on uutisoitu pudonneeksi jo kolme siviililentokonetta. Kotimaassa märkiviä haavoja on tarjottu erityisesti ulkomaisten ICT-alan yritysten ilmoittamien massiivisten irtisanomisten muodossa. Tällaistahan ei kotimaisissa yrityksissä tapahtuisi – verkkoyhtiöksi muuttunut Nokiakin ilmoitti eilen pitkästä aikaa erinomaisesta tuloksestaan, peliyhtiöistä nyt puhumattakaan.

Kotimaisen ICT-alan menetyksiä yritettäneen paikata houkuttelemalla Suomeen lisää suuria palvelinkeskuksia. Palvelinkeskukset toki työllistävät rakennusvaiheessa satoja ihmisiä, mutta valmistuttuaan niiden työllistävä vaikutus on vähäinen ja jalostusarvo lähenee asiantuntijoiden arvioiden mukaan nollaa. Median mukaan eniten työpaikkoja on luvassa palvelinkeskuksen vartijoille. ICT-alan ammattilaisten on siis syytä harkita uudelleenkouluttautumista big datan vartijoiksi. Tämä tuo jotenkin mieleeni Platonin ihannevaltion, jossa koulutettu vartijoiden yhteiskuntaluokka takaa oppineille ja valistuneille filosofikuninkaille tiedolla hallitsemisen rauhan. Eli Isoveli valvoo ja suomalaiset vartioivat. Ollos huoleton, poikas valveill' on.   

Jaakko kulta, älä enää heitä enempää kylmiä kiviä ICT-alan niskaan.

Jaakko kulta, … no herää jo!

Ihmeiden aika

Myin tänään vähänkäytetyt kuntoiluvälineeni niiden seuraavalle säilyttäjälle. Onneksi ostin ne käytettynä, joten niistä luopuminen ei aiheuttanut sen enempää materiaalisia kuin henkisiäkään tappioita. Kuntoilua miellyttävämpi tapa laihduttaa on osallistua ensi viikonloppuna Helsingissä järjestettävään Ihmeiden aika -tapahtumaan. Tiedotusvälineiden mukaan tapahtumaan saapuvan saarnamiehen Tallinnassa pitämässä tilaisuudessa ei ollut tapahtunut vielä yhtään laihdutusihmettä, mutta sen sijaan Helsingissä odotetaan viikonloppuna tapahtuvan jotain suurta. Joissakin saarnamiehen tilaisuuksissa yleisön sekaan oli kuulemma ilmestynyt myös kultapölyä ja enkelin sulkia.

Tätä laihdutusmahdollisuutta ei yksinkertaisesti kannata jättää käyttämättä, maksoi mitä maksoi. Sen sijaan enkelin sulille en välttämättä keksi mitään hyötykäyttöä ‒ vai onkohan enkeleillä oikeastaan edes sulkia? Kaikista vanhimmissa teoksissa enkelit kuvattiin siivettöminä ja parrattomina nuorina miehinä. Antiikin taiteen innoittamassa kirkkotaiteessa enkelit saivat ruumiittoman henkiolennon vapautta symboloivat siivet, jotta heidät voitiin erottaa tavallisista kuolevaisista. Nykykäsityksenkin mukaan enkelit lienevät lähinnä henkiolentoja, joiden sulkien putoilua voidaan pitää hyvin epätodennäköisenä. Toisaalta tällöinhän sitä voitaisiin hyvällä syyllä kutsua ihmeeksi.  

Eräänlainen ihme lienee tapahtunut myös Itä-Ukrainassa pudonneessa malesialaiskoneessa. Ihmeille tyypilliseen tapaan kukaan paikalla ollut ei tunnu tietävän, mitä tapahtui. Oikeastaan kukaan paikallaolija ei edes tiedä olleensa paikalla, mutta voi silti kysyttäessä kertoa, mitä tapahtui. Erityisen selkeän kuvan tapahtumasta näyttävät omaavan ne tahot, jotka eivät varmasti olleet tapahtumapaikalla. Varsinainen ihme tapahtui kuitenkin niille turman jälkeisenä päivänä uutisoidulle yli sadalle turmakoneessa olleelle kansainväliselle aids-tutkijalle, joista loppujen lopuksi menehtyi vain kuusi. Loppujen yli 94 tutkijan selviytymistä voidaan tässä tapauksessa pitää hyvällä syyllä ihmeenä.  

Henkilökohtaisesti pääsin kokemaan ihmeen käydessäni viime sunnuntaina lasten kanssa Korkeasaaressa. Tiedättehän, että on ihme, jos onnistuu päiväsaikaan näkemään jonkun Korkeasaaren suurista kissapedoista. Tästä syntyi mieleeni perustaa virtuaalinen eläintarha, jonne laitettaisiin tyhjiä aitauksia ilman eläimiä. Jokaisen aitauksen vierellä olisi huolellisesti laadittu selostus siinä aitauksessa muka asustavista eläimistä levinneisyyskarttoineen sekä kauniine nelivärikuvineen. Siinä sitä voisi sitten kuvata piilokameralla niitä eläintarhan vierailijoita, jotka yrittävät turhaan löytää aitauksista niitä esitteissä mainittuja eläimiä ‒ ellei sitten tapahdu ihmettä. Ja eläinten oikeuksien puolustajatkin olisivat tyytyväisiä.

Siivet erottavat enkelin tavallisesta kuolevaisesta

Älä yritä

Yrittäminen on harmillista. Aina kun joku jotain yrittää, niin joku toinen siitä harmistuu. Vastikään virallisesti rekisteröitynyt hotelli- ja ravintolapalveluita tarjoava taho harmistui julkisesti yksityisiä majoituspalveluita välittävän yrityksen toiminnasta. Pahinta lienee ollut se, että ko. yritys pyrkii laajentamaan välitystoimintaansa majoituspalveluista myös yksityisten henkilöiden tarjoamiin illallispalveluihin. Mitähän siitäkin tulee, jos elo on pelkkää ravintolapäivää viikosta toiseen? Pahimmassa tapauksessa vielä ajettaisiin yksityisen kuljettajan palveluita käyttäen illallis- ja majoituspaikkojen välillä, eikä edes käytettäisi lisensoituja takseja.

Joku aika sitten mediassa pohdittiin sitä, olemmeko palaamassa keskiajalle nykyisen tiedonvälityksen kanssa. Nykyäänhän on helppo julkaista kaikenlaisia uskomuksia ilman sen kummempaa sensuuria ja vastuu todenperäisyydestä on lähinnä lukijalla - tai kuulijalla, mikäli puhuja sattuu olemaan savolainen. Samalla tavalla yritystoiminta lienee palaamassa keskiajalle. Tätä menoahan kuka tahansa yksityinen ammatinharjoittaja voisi myydä osaamistaan tai osaamattomuuttaan verkossa ilman sen kummempaa valvontaa tai muita yhteiskunnallisia kiemuroita.

Keskiajalla ammatinharjoittajat olivat järjestäytyneet ammattikiltoihin. Killat pitivät kussakin kaupungissa tarkkaa kuria siitä, ettei kiltaan kuulumaton ammatinharjoittaja pääsisi toteuttamaan ammatilista osaamistaan maksua vastaan. Mikäli tällaisesta toiminnasta jäi kiinni, niin killan toimesta rangaistuksena saattoi olla käden tai vähintäänkin sormien työkyvyttömäksi muuttaminen. Ja tuohon aikaan ei ollut työkyvyttömyyseläkettä tarjolla - ainakaan samaisen killan maksamana. Nähtävästi suomalainen ammattiyhdistysliike on osannut ennustaa tämän kehityksen esittäessään ammatinharjoittajille erityistä yrittäjäpassia, jolla voisi tulevailla keskiajalla osoittaa kuuluvansa ammattikiltaan. Kyllä ottaa päähän tämmöinen vapaa yhteiskunta, jossa kuka tahansa saa yrittää kaikenlaista ilman mitään kiltoja ja passeja.

Keskiaikaisen yrittäjäyhteiskunnan ilmapiiri lienee säilynyt Keski-Euroopassa kotimaatamme vahvemmin. Tästä on osoituksena se, että entinen pääministerimmekin muuttui varsin yritteliääksi siirryttyään pätkäkomissaariksi. Viimeisten uutisten mukaan hän yrittää mm. aloittaa Twitterin käytön ja opetella ranskaa. Ei ollut aika näin yritteliästä viisi vuotta sitten yrittäessäni käydä Antibes'ssa kielikurssilla. Ei tuolloin kirjoiteltu eräästä toisesta entisestä pääministeristä, joka kävi europarlamenttiin siirryttyään samaisessa koulussa ranskaa oppimassa. En tosin tiedä jäikö tämäkin yritykseksi. Kyllä pistää pännimään tällainen kaikenmaailman yrittäminen.