Brändin voima

Vietän kolmatta päivää äityisvapaan jälkeisen isyysvapaan ensimmäistä puoliskoa. Aikaisemmin tätä vaihetta kutsuttiin isäkuukaudeksi. Nimi oli siinä mielessä harhaanjohtava, että osion pituus on kuusi viikkoa ja kuukauteen on vaikea saada mahtumaan kuutta viikkoa. Tosin välillä lasten kanssa kuukaudet voivat tuntua pidemmiltäkin. Yleisessä kielenkäytössä kaikki aiheeseen liittyvät vapaat kulkevat yksinkertaisesti isyysloman nimellä. Tämä on puolestaan vielä harhaanjohtavampaa, sillä mistään lomasta ei ole kysymys. Eipä kyllä oikeastaan vapaastakaan, jos tätä kriittisesti vertaa toimistotyöläisen rauhallisiin työpäiviin. Joku aika sitten työterveydenhuoltoni järjesti pari vuorokautta kestäneen stressimittauksen osoittaakseen, että rentoudun parhaiten työpaikalla. En tosin tiedä, oliko stressimittauksen tuloksen tarkoitus olla tuo.

Kela on palveluidensa ohella brändännyt myös omaa nimeänsä piilottaen vanhan Kansaneläkelaitos-nimikkeen. Kelan tarjoamaa laajaa kansallisen sosiaaliturvan kenttää kuvaisi paremmin nimi Sola. Kansaneläkkeethän ovat enää pieni osa sosiaalivakuutuusjärjestelmäämme ja ne saattavat jopa nimikkeenä poistua jollakin tulevista eläkeneuvottelukierroksista. Kelan brändäys on pientä verrattuna muutamaan muuhun yhteiskuntamme infrastruktuurin ylläpitäjään, jotka ovat onnistuneet brändäämään nimensä täysin tunnistamattomiksi. Kaikista parhaimman suorituksen lienee tehnyt Itella, joka ilmoitti tänään alkuperäistävänsä nimensä takaisin Postiksi. Onneksi Itellan nimikokeilu jäi sen verran lyhyeksi, ettei mitääntarkoittamaton itella-sana ehtinyt korvaamaan posti-sanaa yleiskielessä. Muutoin olisimme saaneet nauttia elokuvasuomennoksista tyyliin "Itellan toimihenkilö soittaa aina kahdesti" tai "L'itellino".

Uudelleenbrändäystä voisi kokeilla lääkkeeksi myös Suomen valtiontalouden kestävyysongelmiin. Hyvällä brändillä saataisiin vienti vetämään ja kansalaisten olisi mukavampi maksella verojansa hyvin brändättyyn valtioon. Tätä ei tietääkseni Himasen työryhmän loppuraporttikaan suoranaisesti ehdottanut. Uuden nimen valinnassa tulisi huomioida sen sopivuus kaikille kansanryhmille ja nimen tulisi olla tarpeeksi helppo lausua takamaillakin. Joitakin nimivaihtoehtoja, kuten "Tanasia" tai "Nukki", tulisi välttää niin kauan, kun virallisissa yhteyksissä käytetään termiä EU-Suomi. Sen sijaan nimen alkuperäistäminen esim. Suomen Suurruhtinaskunnaksi ei sopine euroskeptikoillekaan.

Toisinaan nimen uudelleenbrändäykseen liittyy epäilyksiä konspiraatiosta (=salaliitto uudelleenbrändättynä). Tällainen tapaus on epäilemättä muutama vuosi sitten tapahtunut Teknillisen korkeakoulun, Kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun yhdistyminen uudeksi Aalto-yliopistoksi. Yhdistyneen yliopiston kampustahan rakennetaan pala palalta Otaniemeen, jonne myös kauppatietelijät ja taiteilijat aikanaan loppusijoitetaan. Näin Otaniemi imaisee syleilyynsä kaupallisen ja taideteollisen koulutuksen ja muuntaa vähitellen kaiken väen teekkareiksi ja insinööreiksi. Viimeisenä vaiheena on yliopiston nimen palauttaminen ainoaksi oikeaksi Teknilliseksi korkeakouluksi. Tämä konspiraatioteoria lienee jo ollut tiedossa vanhoilla ylioppilaskunta-aktiiveilla heidän laittaessaan alulle edelleenkin oikeusistuimia työllistävän omaisuusriidan.

Cognacin alueen brändyt on brändätty konjakeiksi