Talvi ei kohtele tasapuolisesti. Lumikinosten kasvettua varsinkin suurempien henkilöautojen pysäköinti kadunvarteen vaikuttaa olevan Helsingissä haastavaa. Paikallisen sananvapauden edustajan hiljattain julkaiseman uutisotsikon mukaan lähes kolmannes raitiovaunukiskoilta viime vuonna siirretyistä autoista on ollut joko Mersuja tai Audeja. Tarkemmin uutista lukien voi laskea siirrettyjä Mersuja olleen 9 ja Audeja 7 kappaletta koko vuoden aikana. Käytännössä yksi yksittäinen Töölössä asuva mersu- tai audimies olisi voinut nämä raitiovaunukiskoille pysäköinnit talven aikana aiheuttaa.
Silti törkeä teko ei ole millään tavoin puolusteltavissa. Ainakaan audimiehellä ei ole mitään sananvaltaa tässä asiassa. Eikä oikeastaan monessa muussakaan asiassa. Taannoinhan audimies sai kärsiä sananvapautensa seurauksista, kun erehtyi satiirinomaisesti vertailemaan loistavaa autoansa naissukupuolen edustajiin. Hän ei myöskään erityisemmin sanoja säästellyt kuvaillessaan ihannenaisensa ominaisuuksia erään naistenlehden erikoisnumerossa. Kuinka naistenlehti voikaan suoda sananvapauden ihmiselle, joka käyttää vapauttaan kaikille pyhän sukupuolten välisen tasa-arvon ideologian pilkkaamiseen ja nöyryyttämiseen?
Selailin muutama päivä sitten sananvapauden puolustamisesta tunnetuksi tulleen ranskalaislehden satiirisia pilapiirroksia. Yritin tulkita lehden pilakuvia mahdollisimman objektiivisesti ilman mitään sen suurempia kulttuurillisia arvolatauksia. Ja rehellisesti sanottuna, 1970-luvulta alkaen ilmestynyt Pahkasika vaikutti tähän verrattuna suorastaan taidelehdeltä. Edes teekkareiden vuorovuosittain julkaistavat vappulehdet Äpy ja Julkku eivät ole tietääkseni julkaisseet ihan noin huonolla maulla tehtyä huumoria. Enkä epäile sitä, etteikö ihan yhtä mautonta huumoria Otaniemen kellareissa syntyisi. Tietääkseni lehtien toimituskunta pyrkii säilyttämään edes jonkinasteisen tyylikkyyden sensuroidessaan kaikkein ala-arvoisimmat jutut pois. Muistaakseni tamperelaisessa Tamppi-lehdessä itsesensuuri on ollut ainakin aikoinaan edellä mainittua kevyempää.
Mitä eroa sitten on sananvapaudella ja sensuurilla? Sensuurin alla olevat henkilöt vaikuttavat tyypillisesti fiksummilta kuin mitä ovat. Sen sijaan täydellisessä sananvapaudessa kansalaiset ovat yleensä fiksumpia kuin miltä vaikuttavat. Siispä joskus jonkinasteinen itsesensuuri voi olla ihmisille eduksi myös liberaalissa yhteiskunnassa. Ja tämähän ei tunnetusti koske savolaisia, sillä savolaisen puhuessa vastuu siirtyy kuulijalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti