Kansalaistaito

Loka-marraskuun vaihteessa taloyhtiössämme on ollut vaihtoviikot. Viime viikolla kotonamme vaihdettiin tavanomaisempien sukkien ja alushousujen lisäksi myös sisäpihan puoleiset ikkunat ja parvekkeen ovet. Taloyhtiön järjestämä ikkunaremontteihin erikoistunut yritys suoritti ikkunoiden ja ovien vaihdon, mutta asukkaiden vastuulle jäi sälekaihtimien poisto ja mahdollinen asennus uusiin ikkunoihin. Asiaa sen enempää miettimättä varasin aikaa ja työkaluja sälekaihtimien irrotukseen ja selvisinkin tästä tehtävästä reilussa tunnissa. Sen sijaan sälekaihtimet irrotettuani ymmärsin, että niiden asentamisesta uusiin ikkunoihin en ehkä selviäisi. Tai ainakin jälki olisi sen verran heikkolaatuista, että en tuota operaatiota lähtisi itse tekemään.

Mitenköhän naapurini ovat tuosta asiasta suoriutuneet vai kuuluukohan sälekaihtimien irrotus ja asennus kansalaistaitoihin? Vai riittäisiköhän vain se, että ne osaa irrottaa? Kansalaistaitohan oli vielä 1900-luvun puolella oppiaineena koulussa, mutta se taidettiin poistaa opetussuunnitelmasta joskus 2000-luvun alussa. En kyllä millään jaksa muistaa, olisiko kansalaistaidon tunneilla käsitelty sälekaihtimien asentamista tai edes irrottamista. Eikä tämä tainnut tulla suoranaisesti vastaan teknisen käsityön tai kotitalouden tunneillakaan. Mitähän noilla kansalaistaidon tunneilla mahdettiinkaan silloin opettaa?

Kansalaistaitoa on haluttu tuoda jälleen uudelleen peruskoulun oppiaineeksi. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto järjesti lokakuun alussa alueensa kunnille laajan valmiusharjoituksen, jota varten koottu kansalaisraati tuotti harjoituksen sivutuotteena 20 konkreettista ehdotusta viranomaisten ja kansalaisten käyttöön. Ehdotuksena oli muun muassa kansalaistaidon palauttaminen kouluun oppiaineeksi. Tunneilla lapsille ja nuorille voitaisiin tarjota tietoa kriisitilanteista selviämiseen. Tehokkaana tiedotuskeinona muistettiin myös mieleen jääneet television tietoiskut.

Kansalaistaidoilla viitataan tavallisesti perustietämykseen yhteiskunnasta, politiikasta ja oman talouden hoidosta. Nykyisessä sosiaalisen median kyllästämässä informaatioyhteiskunnassa kansalaistaitoihin tulisi kenties vielä lisätä digitaaliset kansalaistaidot, kuten informaatiotaidot, mediataidot ja digitaidot. Koulujen opetussuunnitelmien kannalta ongelmana lienee kuitenkin se, että mitään edellä mainituista ei tarvita koululaisten taitoja mittaavassa Pisa-tutkimuksessa. Eli tällaisten oppiaineiden opettaminen olisi koulutusjärjestelmämme kansainvälisen maineen ylläpitämisen kannalta lähinnä ajanhukkaa.

Sen sijaan lukioiden opetussuunnitelmaa on esitetty muutettavaksi siten, että se tukisi paremmin koulutuksen yleissivistäviä ja yhteiskunnallisia tavoitteita. Tähän pyritään lisäämällä kaikille pakollisiin oppiaineisiin filosofiaa ja yhteiskuntaoppia. Vastaavasti maantietoa, historiaa, uskontoa ja elämänkatsomusoppia on kaavailtu vähennettäväksi. Nähtävästi filosofian painoarvo kansalaistaitona on kasvussa, kun sitä lisätään historian ja maantiedonkin kustannuksella. Toisaalta historian opetuksen tarpeellisuus lieneekin nyky-yhteiskunnassa vähentynyt, sillä historia näyttää taas toistavan itseään. Ja eipä tuo maantiedon opiskelukaan tainnut erityisen hyödyllistä olla, kun jopa Euroopankin kartta on muuttunut jo moneen otteeseen koulusta päästyäni – uskonoppien ja elämänkatsomusten muutoksista puhumattakaan.

Tänään postiluukustani ilmestyi koko taloyhtiöllemme jaettu tarjouskirje uusista sälekaihtimista tarvittavine asennuspalveluineen. Ei se sälekaihtimien irrotus tainnut sittenkään kuulua kansalaistaitoihin, mutta tulipahan silti tehtyä!