Kesäverhot

Kouvolan sanomat uutisoi lintujen syysmuuton alkaneen tänä vuonna jo heinäkuun viimeisellä viikolla. Ehkäpä syksy tulee tänä vuonna normaalia aikaisemmin, kun normaali heinäkuun sademääräkin ehti jo täyttyä hyvissä ajoin ennen kuun loppua. Kesän hellepäivien lukumääräkin on laskettavissa ammattisahurin yhden käden sormin. Tämän seurauksena mansikkasadot jäänevät hyvin pieniksi - ainakin siltä näyttäisi omalla parvekkeellamme.

Kaikesta huolimatta kotimaan kesässä on edelleenkin yksi piirre, josta tietää kesän olevan vielä käynnissä. Vaikka auringonnousu ei pilvien takaa sattuisikaan näkymään, niin lastenhuoneemme valoisuustaso saavuttaa kriittisen pisteen viimeistään aamukuuteen mennessä. Tästä lähtien vähintäänkin yksi perheemme aikuisista on hereillä seuraavaan hämärän hetkeen saakka. Ja tyypillisesti vielä riippumatta siitä, sattuuko ensimmäinen valoisuustason kriittisen pisteen havainnut henkilö itse nukahtamaan välillä vai ei.

Tilanteen olisi voinut korjata yksinkertaisimmillaan hankkimalla makuuhuoneisiimme pimennysverhot. Niitä ei ole aikaisempien kesien kokemusten perusteella vielä hankittu, sillä vietämme vasta ensimmäistä kesäämme nykyisessä asunnossamme. Toisaalta tänä vuonna kesäaurinko on paistanut makuuhuoneisiimme sen verran harvoin, että pimennysverhoja ei ole tarvinnut hankkia kesän aikana asuntomme lämpötilan pitämiseksi asuinkelpoisena. Kun pakottavaa tarvetta ei ole vielä tullut, niin eipä savolaistaustainen maaltamuuttaja ole vielä tähän mennessä verhoja jaksanut hankkia. Ja pianhan syksy hoitaa valoisuusongelman pois päiväjärjestyksestä.

Mikäli tilanne vielä jostain syystä kääntyy huonommaksi elokuun aikana, niin lähikaupastamme löytyy helposti materiaalit väliaikaisten pimennysverhojen valmistamiseksi. Muutama viikko sitten Mallorcalla lomaillessamme yövyimme vanhan maalaistalon oliiviöljykellarista tehdyssä asuintilassa. Kellarin kaarevat suuaukot olivat suljettu lasiseinin ilman minkäänlaisia verhoja, jotka olisivat voineet pitää päivisin paahtavan kuumuuden tuon ilmastoimattoman tilan ulkopuolella. Vain yhden vuorokauden kuumuudesta kärsittyämme armas humanistipuolisoni kehitti ruokakaupasta saatavilla olevista materiaaleista väliaikaiset tee-se-itse-pimennysverhot, jotka pitäisivät valon ja kuumuuden asuintilamme ulkopuolella.

Pimennysverhojen päämateriaalina toimivat suuret mustat jätesäkit, jotka voi kätevästi leikata auki verhojen riittävän pituuden saavuttamiseksi. Jätesäkkimuovi pitää mainiosti valon verhon ulkopuolella, mutta samalla se kuitenkin imee lämpöä puoleensa. Lämmön keräystä voi puolestaan vähentää teippaamalla verhojen ulkopintaan trendikkäät lämpöä heijastavat raidat alumiinifoliosta. Lopputulos ei kenties vastannut esteettisesti Mallorcan nimekkäimpien verhosuunnittelijoiden luomuksia, mutta ainakin verhot pitivät suuren osan asuinkellariimme tarkoitetusta kuumuudesta tilan ulkopuolella. Ehkäpä verhot sopisivatkin edustamaan käytännöllisyydestä kumpuavaa skandinaavista muotoilua.

Pohjoismaista designia mallorcalaisessa maalaistalossa

Kaikki muumit laaksossa

Viimeisellä lomaviikollani päätin tukea kotimaista matkailua vaisuista kesäsäistä huolimatta. Tänä vuonna kotimaan matkakohteeksi valikoitui Naantalin Muumimaailma, jota useat lapselliset tuttavani olivat jo useaan kertaan suositelleet. Eivätkä lapsemmekaan pistäneet suuremmin hanttiin tuota matkakohdetta ehdottaessamme, vaikka hattivatit ja mörkö vaikuttivat etukäteen hieman pelottavan pienimpiä matkalaisiamme.

Kattavien verkkosivujen ja opasteiden ansiosta kotimaan matkailu on yleensä varsin mukavaa ja helppoa verrattuna monen muun maan kohteisiin. Siispä kasvatin muumimatkamme haastavuustasoa aloittamalla matkan järjestelyt vain kaksi päivää ennen aioittua lähtöpäiväämme. Ensimmäinen haaste ilmaantuikin heti hotellihuoneita etsiessäni: sekä Naantalin että Turun hotellit vaikuttivat olevat täyteen varattuja haluaminamme päivinä. Enpä olisi uskonut edes kesäaikaan ihmisten haluavan tuolle seudulle näin sankoin joukoin.

Löysin kuitenkin vapaan perhehuoneen hieman kauempana Turun keskustasta sijaitsevasta kylpylästä. Tuo vaihtoehto vaikutti varsin oivalliselta, sillä täten voisimme jatkaa Välimerellä aloittamaamme kesän uintikautta kylpylän lämmitetyissä altaissa. Kylpylähotelliin saavuttuamme huomasimme hyvin pian paikan olevan erityisesti ikäihmisten suosiossa. Jo vastaanoton jonossa lapsemme saivat aikaan sellaisen hässäkän, että muilta hotellin asiakkailta oli tekohampaat pudota suusta. Lisäksi edessämme asioivan herrasmiehen kuulolaite lienee mennyt siinä määrin tukkoon, että hänen täytyi ystävällisesti huomauttaa lastemme iloisesta kirmailusta ympärillään.

Viimeisimmätkin epäilyt hotellimme luonteesta karisivat käydessämme illallisella hotellin ja samalla koko lähiseudun ainoassa ravintolassa. Ruokalistalta ei näyttänyt löytyvän juuri mitään lapsille kelpaavaa lukuunottamatta yksinkertaista pizza margheritaa. Olimme kenties ensimmäinen tuon ruoka-annoksen tilannut asiakas, sillä tarjoilija ei kyseistä pizzaa vaikuttanut tuntevan. Eikä selvästi kokkikaan - pizzapohja oli läpeensä kyllästetty chilipohjaisella makealla barbeque-kastekkeella. Ei tuota pystynyt lapsi syömään, eikä oikeastaan aikuinenkaan. Eikä olisi pystynyt samaisessa ravintolassa Ipaneman tytön tahtiin horjuneet ikäihmisetkään. 

Suureksi yllätyksekseni hotellin vastaanotossa myytiin kuitenkin Muumimaailman pääsylippuja. Tuolla seudulla lippuja hotellista ostettaessa on se etu, että voi hankkia kahden päivän liput yhden päivän lippujen hinnalla. Erehdyin kysymään noita lippuja ensimmäisen kerran hotellin yöpäivystäjältä. Hän onnistui kyllä liput vastaanottotiskin syövereistä löytämään, mutta ei kuitenkaan osannut niitä minulle oikeaoppisesti myydä. Ei kuuleman mukaan kukaan ollut näitä häneltä pariin vuoteen kysellyt. Onneksemme päivävirkailijat olivat tässäkin asiassa häntä nohevampia ja saimme liput hankittua seuraavana aamuna.

Hotellin aamiaisella ymmärsimme olevamme terveyskylpylässä. Kaikki epäterveelliset ruoka-ainekset maistuivat siltä, ettei niitä halunnut vapaaehtoisesti ylensyödä. Edes kahviakaan ei mielellään juonut useaa kupillista. Vähäkaloriseksi jääneen buffet-aamiaisen jälkeen pääsimme onnistuneesti Muumimaailmaan. Hieman heikommasta säästäkin huolimatta paikan suosio yllätti positiivisesti ja päädyimme käymään paikassa toistamiseen heti seuraavana päivänä. Ja Muumimamman kettiön kotiruoka osoittautui yllättävän hyväksi lounasvaihtoehdoksi - varsinkin moneen huonompaan verrattuna.

Lomasuihku

Ensimmäinen loma-aamumme Mallorcalla alkoi olosuhteisiin nähden varsin rauhallisesti. Merkittävästä yhden tunnin aikaerosta huolimatta lapset jaksoivat nukkua peräti aamuseitsemään asti, jota voinee tätä nykyä pitää lomallakin loistosuorituksena. Olihan heidät toki edellisenä iltapäivänä väsytetty neljän tunnin lentomatkalla sekä noin tunnin kestäneellä automatkalla, kaikesta niihin liittyvästä odottelusta puhumattakaan. Joka tapauksessa, edelliseen matkapäivään verrattuna, herätys vuokraamassamme mallorcalaistalossa oli rauhallinen kuin mereltä puhaltanut raikas aamutuuli.

Seesteinen aamutunnelma kantoi tuona aamuna koko aamiaisen ajan, sillä perheemme kärsimättömimmät sielut olivat vielä suhteellisen jännittyneitä uudesta vuokratalostamme. Lisäksi talomme oli varustettu kiitettävän isolla televisiolla, josta tulleet espanjankieliset lastenohjelmat näyttivät vaikuttavan lapsiimme aivan yhtä hypnoottisesti kuin kotonakin. Rauhaisa aamuhetkemme sai kuitenkin pian ansaitsemansa päätöksen, kun aamusuihkun aika koitti. Kylpyhuoneessa odotti tyypillinen eteläeurooppalainen suihku, jossa käynti käy nautinnon sijasta pikemminkin työstä.

Päällisin puolin kylpyhuoneesta löytynyt suihku näytti lähes modernilta kaikkine hierontasuuttimineen - tai sitä se oli ehkä ollut useita vuosia sitten. Suihkun oikeita säätöjä etsiessäni sain ensimmäisenä pienen siuhkusta irronneen selkähierontasuuttimen osan vatsaani ja sitä seurasi kylmä vesisuihku samaan paikkaan. Toisaalta tuota kehon kohtaa ei tarvinne enää muutamaan päivään hieroa. Seuraavaksi sain kylmän suihkun niskaani ja aloin toden teolla etsiä suihkusta lämpimän veden tuottavaa säätöä. Usean minuutin vääntelyn ja odottelun jälkeen tulikuuma vesi vihdoinkin hieroi jo valmiiksi hionnutta päänahkaani. Mutta ei tuota nautintoa kuitenkaan kauaa kestänyt, sillä kuuman veden tulo loppui tyystin juuri löydettyäni sopivan lämpöistä vettä.

Eipä tämä tosin ollut ensimmäinen kerta, kun eteläeurooppalainen suihku onnistui yllättämään. Lukemattomat kerrat suihkussa käynti on ollut hitaasti valuvan veden jatkuvaa säätelyä sopivan lämpöiseksi. Vaikka tämä asia on hyvin tiedossa, niin aika nopeasti se kotimaisia suihkuja käyttäessä aina unohtuu. Ja sama ilmiö on toki toistunut useissa Lontoon hotelleissakin niiden huikeasta hintatasosta huolimatta. Vain eräs venäläinen suihku on vienyt näistä voiton - sieltä kun ei tullut lämintä vettä odottamallakaan. Siispä tälläkin kertaa lomalta kotiinpaluussa on ainakin yksi asia, josta voi nauttia arjen alkaessa.