Liittolaisia

Suomi allekirjoitti tänään isäntämaasopimuksen Sotilasliitto Naton kanssa. Sopimuksen perusteella Naton joukot voisivat harjoitella Suomen alueella ja sitä voitaisiin käyttää sotilasliiton operaatioissa myös kriisin aikana. Tästä sopimuksesta lienee kuitenkin jäänyt hieman epäselväksi, kumpi osapuoli tässä on isäntämaa ja kumpi renki.

Kaikista Naton lähentymispyrkimyksistä huolimatta Viron ulkoministeri on arvostellut Suomen tähän asti toteutettua liittoutumattomuuspolitiikkaa aivan liian toiveikkaaksi. Täällä kun ei aina olla oltu ensimmäisenä vaatimassa nopeita ratkaisuja Venäjään kohdistuvien talouspakotteiden asettamisessa, vaan on pikemminkin korostettu läheisiä neuvottelusuhteita Venäjän kanssa. Vaikka lähentymisyrityksemme Natoon nähtäisiinkin Suomenlahden eteläpuolella positiivisena asiana, niin näin ei välttämättä ole lahden kaikilla puolilla. Tästä syystä Suomen olisi hyvä kartoittaa muitakin liittoutumisvaihtoehtoja ja niihin sisältyviä etuja ja haittoja.

Yhtenä vaihtoehtona voisi olla ylimääräisellä kansanäänestyksellä tehty päätös liittymisestä Venäjän liittovaltioon omana autonomisena tasavaltana. Tällöin pääsisimme samalla helposti eroon runsaasti valuvikoja sisältävästä Euroopan valuuttaunionista kaikkine velan takauksineen ja muine vastuineen. Oma markka ja keskuspankki mahdollistaisivat jälleen vientiä elvyttävän talouspolitiikan ja tuotteita voitaisiin suunnata entiseen tapaan idän markkinoille. Toki Suomen luottokelpoisuus voisi tämän prosessin tuloksena hieman laskea, mutta se lienee edessä joka tapauksessa nykyiselläkin menolla. Ja kansalaisten arvomaailmaa tulisi kenties virittää hieman nykyistä konservatiivisemmaksi. Lisäetuna voisimme kuitenkin vielä neuvotella Karjalan ja Petsamon liittämisestä takaisin ja ehkäpä Viipurikin voisi olla hyvillä neuvottelusuhteillamme saatavissa.

Toisena vaihtoehtona voisi olla liittolaisten etsiminen muista lähinaapureistamme. Voisimme esimerkiksi julistaa sodan öljyvarainnoillaan rikastuneelle Norjalle ja tämän jälkeen antautua välittömästi. Ainoana ehtona antautumiselle olisi maamme liittäminen Norjaan, ainakin taloudellisesti. Tämä vaihtoehto veisi Suomen kuitenkin taas lähemmäksi Natoa. Samaa voisi toki kokeilla sotilaallisesti liittoutumattoman Ruotsinkin kanssa, mutta tällöin vaarana voi olla se, että ruotsalaiset ehtivät antautua meitä nopeammin.

Ehdottomasti mielenkiintoisin vaihtoehto olisi liittää koko Manner-Suomi Ahvenanmaan autonomiseen maakuntaan. Ahvenanmaahan on demilitarisoituna alueena sotilaallisesti liittoutumaton ja lisäksi se on erityislainsäädännön ansiosta Euroopan Unionin ulkopuolella. Suur-Ahvenanmaahan liittyessämme voisimme siis säilyttää puolueettomuutemme ja lisäksi irrota EU:sta ja valuuttaunionista kaikkine valuvikoineen. Koko maakunnasta voitaisiin vielä tehdä peliteollisuuteen ja -kasinoihin erikoistunut veroparatiisi, jossa Itämeren ympäristön varakkaampi väki voisi käydä viettämässä kulutusjuhliaan. Lisäksi kannattaa muistaa, että ahvenanmaalaiset ovat huomattavasti muita suomalaisia onnellisempia ja elävätkin pidempään. 

Karjalan vaakuna kuvaa lännen ja idän taistelua