Öljykriisi

Kävin tänä aamuna tankkaamassa autoni läheisellä huoltoasemalla ja hämmästyin huomatessani polttonesteiden hintojen joustaneen alaspäin. Tämä oli kenties ensimmäinen öljytuotteiden hinnanmuutoksista saamani positiivinen kokemus marraskuun lopulla pidetyn öljyntuottajajärjestö OPEC:in kokouksen jälkeen. Tuossa kokouksessahan öljyntuottajamaat päättivät olla vähentämättä öljyntuotantoaan huolimatta öljyn heikkenevistä kysyntäennusteista sekä jo huomattavasti laskeneesta öljyn maailmanmarkkinahinnasta. Kokouksen jälkeen öljyn maailmanmarkkinahinta laski edelleenkin noin 20 % reilun kahden viikon aikana.

Raakaöljy on siis halpaa – näin halpaa se ei ole ollut finanssikriisin puhkeamisen jälkeen. Eikös tämän sitten pitäisi olla positiivinen uutinen sekä kaikille kuluttajille että pääomamarkkinoille? Vielä viisi vuotta sitten ennustettiin öljyn vähitellen loppuvan maailmasta ja tällä perusteltiin alati nousevia raakaöljyn hintoja. Korkeammat hinnat puolestaan kannustivat etsimään öljyä vaikeammista paikoista käyttäen kalliimpaa teknologiaa. Ja nyt niitä ei yhtäkkiä tarvitakaan, ei raakaöljyä eikä öljyntuottajien kalliimpaa teknologiaa, johon on uponnut investointeina satoja miljardeja dollareita. Ovatkohan kuluttajat todellakin muuttuneet puolessa vuodessa niin ympäristöystävällisiksi, että öljy ei mene enää kaupaksi kuin alennusmyynnillä?

Vai onko saatu aikaan uusi öljykriisi? Yleensähän öljykriisillä tarkoitetaan kansantaloudessa tapahtuvaa öljyn saatavuuden suurta vähenemistä tai hinnannousua. Parhaiten muistetut 1970-luvun öljykriisit olivat luonteeltaan lähinnä poliittisia. Vuoden 1973 Jom Kippur -sodan aikana OPEC:in arabijäsenet yrittivät öljyn tuotannon leikkauksilla pakottaa Yhdysvallat liittolaisineen lopettamaan tukensa Israelille, joka oli sotinut arabimaita vastaan useissa sodissa. Vuonna 1979 öljyntuottajamaa Iranissa tapahtui vallankumous, joka näkyi maailmanlaajuisesti piikkinä öljyn hinnassa ja öljyn tuotantokin väheni rajusti. Molempien öljykriisien seurauksena ydinvoiman suosio kasvoi merkittävästi energiantuotannossa.

Vaikka viimeaikaiset öljyn hinnanmuutokset ovat johtaneet hermostuneisuuden ja kriisipelkojen lisääntymiseen arvopaperimarkkinoilla, niin edellä mainitut öljykriisin tuntomerkit eivät kuitenkaan täyty. 1970-luvun öljykriiseistä poiketen öljyn tuotantoa on pidetty ennustettua kysyntää korkeampana ja öljyn markkinahinta on tästä syystä laskenut eikä suinkaan noussut. Se, miten paljon OPEC:in tämänkertaisen päätöksen taustalla on ollut maailmanpolitiikka, jää toistaiseksi vain arvaukseksi. Ainakin halpeneva öljy vaikuttaisi purreen itäisen naapurimme talouteen huomattavasti länsimaiden asettamia talouspakotteita nopeammin ja dramaattisemmin. Alkuviikosta sekä sen valuuttakurssi että osakemarkkinat syöksyivät alaspäin lähes vapaassa pudotuksessa ennen kuin keskuspankki sai useiden toimiensa ansiosta liikkeen pysäytettyä, ainakin toistaiseksi. 

Tiedotusvälineiden mukaan suomalaiset piensijoittajat havaitsivat varsin nopeasti hetkensä koittaneen. Kriisipäivinä piensijoittajien kiinnostus kohdistui erityisesti niiden kotimaisten yhtiöiden nopeasti halventuneisiin osakkeisiin, joilla on merkittävästi liiketoimintaa itäisessä naapurimaassamme. Puhelin- ja kaivosyhtiöiden osakkeissa rahansa menettäneen lottokansan riskinottohalukkuutta ei voi nähtävästi koskaan yliarvioida. Ja me muut kuluttajat, olkaamme tyytyväisiä öljytuotteiden hinnanlaskuun. Mutta muistakaamme vastuullisuus ja ympäristöystävällisyys halventuneiden öljytuotteiden käyttäjinä.

Ei tippa tapa