Itsenäistymishaluja

Skotlantilaiset äänestävät torstaina maansa itsenäisyydestä, mikä tarkoittaisi toteutuessaan irrottautumista yli 300 vuotta kestäneestä Iso-Britannian vallasta. Iso-Britannia on ilmoittanut sallivansa äänestyksen, vaikka ei erityisemmin Skotlannin itsenäistymistä kannatakaan. Historiassa alusmaiden irrottautuminen emämaastaan on tyypillisesti tapahtunut silloin, kun emämaa on heikoimmillaan joko tilapäisesti tai sitten pysyvästi. Näin se taisi tapahtua Suomen ja Baltian itsenäistyminenkin. Skotlannin tapauksessa on vaikea nähdä emämaan olevan ainakaan taloudellisesti heikko tällä hetkellä ‒ varsinkin verrattaessa sitä moniin muihin Euroopan maihin. Mutta lienee Brittiläinen imperiumi ollut joskus aikojen saatossa nykyistä vahvempikin. Kenties Britannian suurin pelko onkin vanhan suurvalta-aseman mureneminen ja vaikutusvallan väheneminen kansainvälisissä organisaatioissa.

Miten itsenäinen Skotlanti sitten pärjäisi ilman emämaansa tukea? Nykyisten öljyvarantojensa ehtyessä maan julkisen talouden alijäämä lähentynee nykytahdilla euroalueen kriisimaiden huipputasoja. Toisaalta yleisesti kitsaina pidetyt skotit saattavat ehkä uskoa voivansa kiristää julkista talouttaan heti, kunhan vain tuhlailevista briteistä on päästy eroon. Sen jälkeen on vain keksittävä öljyn tilalle jotain muita vientituotteita viskin ja lohen lisäksi. Joku aika sitten eräässä verkkokaupassa markkinoitiin lordin tai ladyn arvonimeä, jonka saisi käyttöönsä ostamalla Skotlannista neliöjalan kokoisen maapalan. Vastaavanlaista mainoskampanjaa on käyttänyt myös eräs viskitislaamo lupaamalla rekisteröityneille viskinystävilleen pienen maapalan tislaamon turvemailta. Tällä tavallahan skotit voisivat korvata mustan kullan myynnistä saamansa vientitulot. Myydään asukaslukuunsa nähden verrattain laajasta maa-alasta pieniä palasia ulkomaalaisille ja annetaan kylkiäisenä arvonimiä, viskiä tai vaikkapa käsityönä valmistettuja kilttejä ja säkkipillejä. Ja samat maapalathan voinee myydä huoletta useampaan kertaan, sillä harva neliöjalan kokoisen maapalan ostaja tulee tarkastamaan tiluksiaan paikan päälle, ainakaan samanaikaisesti.

Skotlannin itsenäistymisäänestys on herättänyt keskustelua myös muutamien Suomen maakuntien itsenäistymishaluista. Ainakin Ahvenanmaan innokkuutta itsenäistymiseen on arvuuteltu ja onpa kyselty jopa Lapinkin halukkuutta irrottautua eteläisemmästä Suomesta. Veikkaanpa kuitenkin, että Ahvenanmaa olisi jo ehtinyt irrottautua Manner-Suomesta, mikäli se olisi sitä tosiasiassa halunnut. Sen sijaan suurempi kohu saataisiin aikaan siitä, jos savolaiset keksisivät äänestää maakuntansa itsenäiseksi Skotlannin innoittamana. Savohan täyttäisi itsenäisen kansallisvaltion tuntomerkit miltei Ahvenanmaatakin paremmin. Sillä on selkeästi oman identiteettinsä omaava kansa sekä oma kieli, jota ei ole Ahvenanmaan tapaan naapurimaasta lainattu. Oma hallintokaupunki päämajoineen on jo valmiina ja talouselämän sekä kulttuurin keskus yliopistoineen toisaalla. Löytyypä korkeakulttuurinnälkäisille kansalaisille oma oopperatalokin tai pikemminkin -linna.

Olisiko Savolla sitten taloudellisia edellytyksiä itsenäisyyteen? Uitetun puutavaran kysyntä tuskin riittää koko maakunnan vientitarpeita kattamaan, vaikka sitä paikattaisiin vielä kalakukoilla ja lörtsyilläkin. Sen sijaan savolaiset voisivat ottaa opikseen skoteilta ja kaupata neliömetrin mittaisen vesialueen kattavia kalastusoikeuksia ulkopuolisille. Neliömetrin alueelle mahtuisi kesäaikaan mainiosti yksi katiska ja se riittäisi talvioloissakin pilkkimiseen. Verkkokalastukseen ala ei riitä, mutta sehän on jo muutenkin norppavesillä kiellettyä lähes koko kalastuskauden ajan. Loppu onkin sitten vain markkinointia ja viehkeiden mielikuvien luomista norpanviiksisistä auringonnousun pilkkijöistä. Oikeastaan Savo voisi muistuttaakin mielikuviltaan juuri itsenäisyydestään äänestävää Skotlantia. Ja kummankaan itsenäistymisessä ei näytä olevan taloudellisesti järkeä. Mutta eipä äänestyspäätöksiä järkiperustein juuri tehdäkään.

Yksisarvinen on Skotlannin kansalliseläin

Tilitys

Jouduin viime viikolla huijausyrityksen kohteeksi. Kotioloissa tätä toki tapahtuu lapsiperheessämme lähes päivittäin, mutta siihen olen jo oppinut varautumaan. Tällä kertaa huijausyritys tuli kuitenkin perheemme ulkopuolelta ja oli tavanomaista taitavammin toteutettu. Sain hyvin aidon näköisen sähköposti-ilmoituksen verkkokaupasta tekemästäni hankinnasta ja mukana tuli linkki, josta tilauksen olisi voinut perua antamalla lähettäjälle luottokorttini tiedot. Hetken aikaa laskeskelin todennäköisyyttä sille, että joku alle kouluikäisistä lapsistani olisi onnistunut vahingossa kirjautumaan verkkokauppaan tunnuksillani. Tässä vaiheessa hälytyskellot alkoivat kuitenkin piristä pääni sisällä.

Muutamaa viikkoa aiemmin sain huijausviestejä myös parilta kotimaiselta pankilta. Viesteissä kerrottiin tilitietojeni vanhentuneen ja vaadittiin pikaisia toimenpiteitä asian korjaamiseksi. Jännittävintä tässä oli se, että minulla ei ollut tiliä kummassakaan viestin lähettäneessä pankissa. Lisäksi suomenkieliseen viestiin oli jäänyt useita hupaisia kielioppivirheitä, joten tätä huijausyritystä ei voinut parhaalla tahdollakaan ottaa vakavasti. Suomenkielen outoudesta ja kieliopin hankaluudesta on siis huomattava hyöty tietoturva-asioissa. Vaikka kotimaisten pankkien tietoturva onkin tähän asti kestänyt suhteellisen hyvin erilaisia verkkohyökkäyksiä, lienee avainlukulistoihin pohjautuvien tunnistusjärjestelmien kiertäminen hakkereille vain ajan kysymys.

Viime viikolla tapahtui jotain muutakin erikoista, sillä Euroopan keskuspankki laski jo valmiiksi matalalla olevia ohjaus- ja talletuskorkojaan 10 korkopisteellä. Tämän seurauksena lyhyet euriborkorot kääntyivät negatiivisiksi ensimmäistä kertaa koko historiansa aikana. Pankkien välisillä lainamarkkinoilla tallettaja joutuu siis maksamaan korkoa siitä, että joku toinen pankki ottaa siltä lyhytaikaisen talletuksen vastaan. Ja talletuksesta keskuspankkiin, siitä sitä korkoa saa vasta maksaakin. 

Negatiivisten korkojen aikakaudella yksityishenkilötkin joutuvat pian maksamaan pankille korkoa siitä, että pitävät varojaan pankkitilillä. Mitä enemmän varojaan pankkitilillä makuuttaa, niin sitä enemmän pankki saa periä korkoa. Vai olisivatko pankit niin ovelia, että perisivät asiakkailta korot erilaisten palvelumaksujen muodossa? Joka tapauksessa paras keino välttyä tältä on kuluttaa kaikki varansa sitä mukaa, kun niitä saa hankittua - ja pitää pankkitilin saldo jatkuvasti miinuksella. Kun korkotaso on negatiivinen, niin pankinhan tulisi maksaa positiivista korkoa negatiiviselle saldolle. Tällöin voisi samalla välttyä myös mahdollisilta pankkitileihin kohdistuvilta verkkohyökkäyksiltä, kun tilillä ei olisi mitään tyhjennettävää. Parhaimmassa tapauksessa tilejä tyhjentävä algoritmi voisi jopa nollata negatiivisen tilisaldon.

Jos nyt jostain syystä haluaisi säästää pahan päivän varalle, niin edullisinta olisi tallettaa varansa patjan alle tai jopa sisään. Kannattavuutensa kanssa kamppailevat huonekaluliikkeet voisivat laajentaa toimintaansa sijoitustuotteisiin myymällä asiakkailleen valmiiksi seteleillä täytettyjä patjoja. Vastaavasti keskuspankin ylielvyttävän rahapolitiikan aiheuttaman inflaatioriskin suojaksi voisi myydä kultapölyllä täytettyjä tyynyjä. Kaksivuotias tyttäreni lienee jo oivaltanut tämän, sillä hän haluaa pitää saamiaan kolikoita tyynynsä alla. Tai sitten hän vain odottaa hammaskeijun käyvän jonain yönä vaihtamassa kolikot reaaliomaisuuteen kuten esimerkiksi norsun tai vielä mieluummin dinosauruksen hampaisiin. 

Euroopan keskuspankin päärakennus Frankfurtissa

Liittolaisia

Suomi allekirjoitti tänään isäntämaasopimuksen Sotilasliitto Naton kanssa. Sopimuksen perusteella Naton joukot voisivat harjoitella Suomen alueella ja sitä voitaisiin käyttää sotilasliiton operaatioissa myös kriisin aikana. Tästä sopimuksesta lienee kuitenkin jäänyt hieman epäselväksi, kumpi osapuoli tässä on isäntämaa ja kumpi renki.

Kaikista Naton lähentymispyrkimyksistä huolimatta Viron ulkoministeri on arvostellut Suomen tähän asti toteutettua liittoutumattomuuspolitiikkaa aivan liian toiveikkaaksi. Täällä kun ei aina olla oltu ensimmäisenä vaatimassa nopeita ratkaisuja Venäjään kohdistuvien talouspakotteiden asettamisessa, vaan on pikemminkin korostettu läheisiä neuvottelusuhteita Venäjän kanssa. Vaikka lähentymisyrityksemme Natoon nähtäisiinkin Suomenlahden eteläpuolella positiivisena asiana, niin näin ei välttämättä ole lahden kaikilla puolilla. Tästä syystä Suomen olisi hyvä kartoittaa muitakin liittoutumisvaihtoehtoja ja niihin sisältyviä etuja ja haittoja.

Yhtenä vaihtoehtona voisi olla ylimääräisellä kansanäänestyksellä tehty päätös liittymisestä Venäjän liittovaltioon omana autonomisena tasavaltana. Tällöin pääsisimme samalla helposti eroon runsaasti valuvikoja sisältävästä Euroopan valuuttaunionista kaikkine velan takauksineen ja muine vastuineen. Oma markka ja keskuspankki mahdollistaisivat jälleen vientiä elvyttävän talouspolitiikan ja tuotteita voitaisiin suunnata entiseen tapaan idän markkinoille. Toki Suomen luottokelpoisuus voisi tämän prosessin tuloksena hieman laskea, mutta se lienee edessä joka tapauksessa nykyiselläkin menolla. Ja kansalaisten arvomaailmaa tulisi kenties virittää hieman nykyistä konservatiivisemmaksi. Lisäetuna voisimme kuitenkin vielä neuvotella Karjalan ja Petsamon liittämisestä takaisin ja ehkäpä Viipurikin voisi olla hyvillä neuvottelusuhteillamme saatavissa.

Toisena vaihtoehtona voisi olla liittolaisten etsiminen muista lähinaapureistamme. Voisimme esimerkiksi julistaa sodan öljyvarainnoillaan rikastuneelle Norjalle ja tämän jälkeen antautua välittömästi. Ainoana ehtona antautumiselle olisi maamme liittäminen Norjaan, ainakin taloudellisesti. Tämä vaihtoehto veisi Suomen kuitenkin taas lähemmäksi Natoa. Samaa voisi toki kokeilla sotilaallisesti liittoutumattoman Ruotsinkin kanssa, mutta tällöin vaarana voi olla se, että ruotsalaiset ehtivät antautua meitä nopeammin.

Ehdottomasti mielenkiintoisin vaihtoehto olisi liittää koko Manner-Suomi Ahvenanmaan autonomiseen maakuntaan. Ahvenanmaahan on demilitarisoituna alueena sotilaallisesti liittoutumaton ja lisäksi se on erityislainsäädännön ansiosta Euroopan Unionin ulkopuolella. Suur-Ahvenanmaahan liittyessämme voisimme siis säilyttää puolueettomuutemme ja lisäksi irrota EU:sta ja valuuttaunionista kaikkine valuvikoineen. Koko maakunnasta voitaisiin vielä tehdä peliteollisuuteen ja -kasinoihin erikoistunut veroparatiisi, jossa Itämeren ympäristön varakkaampi väki voisi käydä viettämässä kulutusjuhliaan. Lisäksi kannattaa muistaa, että ahvenanmaalaiset ovat huomattavasti muita suomalaisia onnellisempia ja elävätkin pidempään. 

Karjalan vaakuna kuvaa lännen ja idän taistelua