Muumien tiedostus

Olipa kerran Muumilaakso, joka sijaitsi kaukana maailman pohjoisella laidalla. Muumilaaksossa oli suurimman ajan vuodesta sateista, tuulista ja harmaata, mutta asukkaiden mielissä paikka näyttäytyi pienenä punavihreänä paratiisina. Muumilaakson asukkaat harrastivat ahkerasti taiteita ja kulttuuria, ruumiinkulttuuriakaan unohtamatta. Olipa muumilaaksossa muutama filosofikin, mutta heille ei yleensä annettu suunvuoroa.

Muumilaaksossa tiedettiin, että sen terveydenhuoltojärjestelmä oli maailman paras. Ja siellä oli maailman paras koulujärjestelmäkin, jota tultiin välillä ihan Japanista asti katsomaan. Muumilaakson asukkaat olivat tunnettuja erinomaisesta taloudenpidostaan ja tästä syystä Muumilaaksolla oli maailman paras luottoluokitus. Lisäksi Muumilaaksossa osattiin hoitaa sekä idän että lännen suhteita maailman parhaimmalla tavalla. Oikeastaan Muumilaakso oli asukkaidensa mielestä onnellisin paikka maailmassa ja paras paikka muumilaaksolaisille. Eikä muumilaaksoon juuri kaivattu muunlaisia totuuksia ulkomaailmasta.

Eräänä päivänä Muumilaaksoon alkoi ilmestyä ulkopuolisesta maailmasta vaikutteita saaneita metsuriseksuaaleja. Tiedättehän ne parrakkaat miehet – ja naiset, jotka pukeutuvat trendikkäisiin ruutupaitoihin. Aluksi metsuriseksuaalit sekoittuivat vaivattomasti katukuvaan, eikä heihin kiinnitetty Muumilaaksossa sen suurempaa huomiota. Sen sijaan läheisessä Impivaarassa havahduttiin hyvinkin pian uusien parrakkaiden tulokkaiden saapumiseen ja siellä heitä pidettiin välittömänä uhkana Muumilaakson kulttuurilliselle kehitykselle.

Impivaaran väki oli jo aiemminkin huolestunut Muumilaakson kulttuurillisesta kehityksestä. Harrastettiinhan Muumilaaksossa toki taiteita, mutta J.V. Snellmanin innoittaman koulujärjestelmän kasvatteina impivaaralaiset olivat Hegelinsä lukeneet. Ja Muumilaakso oli jäänyt pahasti jälkeen hegeliläisen absoluuttisen hengen ilmenemismuotojen kehityksestä. Yhteiskuntaa voitaisiin kuitenkin nostaa korkeammalle tasolle kohti täydellistä valtiota, mikäli uskonnolliset myytit ja symbolit saataisiin palautettua tekotaiteellisen postmodernismin tilalle.

Nyt impivaaralaisten aika oli vihdoinkin koittanut. Muumilaakso voitaisiin vielä pelastaa kulttuurin puhdistuksen hengessä soluttautumalla muiden parrakkaiden tulokkaiden joukkoon. Ja tarkoitushan oli perimmiltään hyvä: sivistää punavihreässä kuplassa elävää Muumilaakson väkeä. Eikä filosofeille tai muille oppineille annettu vieläkään suunvuoroa. Mutta ehkäpä he saavat tilaisuutensa sitten, kun Minervan pöllö lähtee lentoon hämärän laskeutuessa. Tai muuten sen pituinen se.