Lomamökki Vuokatin Katinkullassa. Paikka on kuin kappale kauneinta Espoota. Samannäköisiä punatiilikattoisia ja pastellinsinisiä puisia paritaloja kaikissa ilmansuunnissa. Pienet hyvin hoidetut pihapiirit marjaisine pihlajapuineen. Jokaisessa talossa on pienet ulkoterassit, joista kaikista löytyy samanlainen kaasugrilli. Joka-aamuinen golfkärryjen virta talomme edessä kulkevalla kapealla, mutta asfaltoidulla tiellä. Palvelut ravintoloineen kävelymatkan päässä, eikä juurikaan kontakteja alkuperäisväestöön. Kaunista, siistiä ja käytännöllistä. Ainoana merkkinä elämästä ovat huoneistossamme asustavat kolme metelöivää lasta.
Eipä juurikaan uskoisi olevansa Kainuussa, vanhalla nälkämaalla, jossa neljännes silloisesta väestöstä kuoli aliravitsemukseen 1860-luvun nälkävuosina. Ja eihän Itä-Suomen pihojenkaan kuuluisi olla näin siistejä ja hyvin hoidettuja. Pitkä ajomatka Pohjois-Karjalan halki vaikutti sentään aidolta kokemukselta. Lounastauko Juuan ABC:llä houkutti välittömästi vaihtamaan farkut verkkarihousuun ja päässäni alkoi jo soida Nälkämaan laulu lähestyessämme Kainuuta. Miksi ajaa lähes 600 km pohjoiseen saapuakseen virtuaaliseen Espooseen? Ei ainakaan viereisessä hotellissa zumban ohella järjestettävän humppajumpan vuoksi. Olisihan oikeassa Espoossakin uimarantoja, golfkenttiä sekä aitoa Nuuksion erämaata vaellusreitteineen.
Opiskeluaikoinamme suunnittelimme virtuaalista Tallinnan risteilyä, jossa vietetään vuorokausi Otaniemen kellareissa käymättä välillä ulkona. Tuohon aikaan, 1990-luvun puolivälissä Tallinna oli hyvin erilainen paikka kuin nykyään. Tästä syystä virtuaaliristeilyllä ei saanut poistua laivalta kesken kaiken, ettei totuus paljastuisi. Tätä nykyähän virtuaalisella Pietarin risteilylläkin voisi huoletta poiketa maissa ja ajella taksilla lähimpään Prismaan ostamaan alennuksella venäjäksi tekstitettyä Oltermannia - ellei sitä sitten olisi ehditty myydä jo loppuun. Se ei tosin välttämättä virtuaalikokemusta heikentäisi.
Lisää autenttisuutta virtuaaliristeilyihin saataisiin siitä, jos viinin myynti sallittaisiin ruokakaupoissa. Perussuomalaisethan ovat jo ilmoittaneet vaativansa viinejä ruokakauppoihin. Kenties tästä saadaan vaaliteema ensi kevään eduskuntavaaleihin. Uskaltaisikohan yksikään puolue, Kristillisdemokraatteja lukuunottamatta, vastustaa tätä uusjytkyn pelossa ennen vaaleja? Parhaimmillaan uusi eduskunta voisi ajoittaa alkoholilain muutoksen siten, että viinit saadaan ruokakauppoihin vuonna 2019 eli tasan 50 vuotta keskioluen myynnin vapautumisen jälkeen. Sitten saataisiin se viimeinenkin puuttuva palvelu tänne Vuokattiin. Mikäli nyt Suomi olisi valmis näin nopeatempoisiin alkoholipolitiikan muutoksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti