Syysmuutto

Syys- ja lokakuun vaihde on muuttolintujen vilkkainta muuttoaikaa. Myös lapsiperheellemme koitti aika muuttaa länteen eli Helsingin kantakaupungista Espoon suuntaan. Linnuntietä muuttomatkaa olisi kertynyt noin 500 metriä, mutta yksisuuntaisia katuja pitkin kalusteiden siirtomatka lähes kaksinkertaistui. Vaikka emme muuttaneetkaan raitiovaunureittien kantaman ulkopuolelle, niin postitoimipaikkamme vaihtuminen Punavuoresta Ruoholahteen sai aikaan mielikuvan kantakaupungin ulkopuolelle siirtymisestä.

Olemme kenties ajastamme jäljessä, sillä muuttoliikkeen valtavirran ennustetaan kulkevan tulevaisuudessa täsmälleen toiseen suuntaan eli haja-asutusalueilta taajamiin ja pientaloalueilta kaupunkien keskustoihin. Myös monien lapsiperheiden on uutisoitu muuttaneen palveluiden perässä väljistä omakotitaloista ahtaampiin kaupunkiasuntoihin.  Vastaavasti keskustasta poispäin muuttamisen tulisi kai sitten kasvattaa käytettävissä olevaa asuintilaa. Meille näin ei kuitenkaan näyttänyt käyvän. Asumme edelleenkin Tilastokeskuksen voimassaolevan määritelmän mukaan ahtaasti, sillä perheenjäsentemme lukumäärä ylittää yhdellä asuinhuoneidemme lukumäärän, kun keittiötä ei lasketa asuinhuoneeksi. Helpoiten asumistamme voisi kenties väljentää sillä, että siirtyisin nukkumaan talveksi saunaan ja kesäksi parvekkeelle. Näin jompikumpi voitaisiin aina tilanteen mukaan laskea asuinhuoneeksi, jolloin Tilastokeskuksen määritelmä ahtaasti asumisesta ei enää kohdaltamme täyttyisi.

Siinä missä asukkaiden muuttoliike kaupunkien keskustoja kohti kasvaa, niin liikehuoneistoilla suunta näyttää olevan juuri vastakkainen. Varsin moni Helsingin keskustakortteleiden kivijaloissa toiminut liikehuoneisto on laittanut viimeisen vuoden aikana lapun luukulle eikä uusia liikkeitä ole avattu samaan tahtiin. Myös vanhalta kotikadultamme on lyhyen ajan sisällä tyhjentynyt usea kivijalkaliike. Jopa vastapäätämme sijainneen itsepalveluhotellin omistava ketjukin on ilmoittanut hiljattain hakeutuvansa yrityssaneeraukseen. Tämä on tosin varsin erikoista, sillä hotelli vaikutti olevan jatkuvasti täynnä. Samanaikaisesti myös muutama vanha naapurimmekin on ollut jättämässä huoneistonsa, joten keskustassa sijaitseva kotikorttelimme tuntui autioituvan vauhdilla. Autioitumisen nopea tahti sai myös nelivuotiaan esikoiseni ihmettelemään, että kasvaakohan näiden tyhjien talojen tilalle sitten metsää, kun olemme muuttaneet pois. Hetken mietittyäni vastasin niin varmaankin käyvän, mutta kyllä siihen kestää vielä jonkin aikaa.

Eniten kaupungin keskustasta loittoneminen on tuntunut joidenkin palveluiden saatavuuden heikkenemisenä. Esimerkiksi talomme alakerrassa ei ole enää iltamyöhään auki olevaa ruokakauppaa, joten joudumme käyttämään omaa jääkaappiamme kylmätavaroiden säilyttämiseen. Myös välittömän kävelyetäisyyden päässä olevien take away -ravintoloiden tarjonta on supistunut hieman, mikä tarkoittanee tihentyneitä ruoanlaittovuoroja. Suurin menetys lienee kuitenkin se entisen asuntomme vastapäätä ollut itsepalveluhotelli, joka tarjosi meille ilmaista aikuisviihdettä harva se ilta ‒ halusimme sitä seurata tai emme. Toisinaan aikuisviihde jatkui vielä aamullakin, joten lastenhuoneessa oli syytä pitää ikkunaverhot kiinni varsinkin viikonloppuaamuisin. Koska emme halunneet korvata tätä menetystä hankkimalla televisioomme maksullisia viihdekanavia, niin päätimme sitten poistaa lapsiltammekin maksulliset lastenkanavat ‒ pelkästään tasa-arvoisen kohtelun varmistamiseksi.

Kurjet muuttavat talveksi etelään