Ennen oli miehet rautaa ja laivat oli puuta. Paitsi sukellusveneet, jotka taisivat olla ihan alun perinkin rautaa. Teräsmiehiä tai maratoonareita ovat miehet nyt ja laivat seilaavat satelliittien ohjauksessa sinne tänne pitkin Ruotsin rannikkoa aina sukellusveneitä myöten.
Vierailin noin kymmenen vuotta sitten The Beatlesin kotikaupungissa Liverpoolissa. Kaupungin pakollisiin nähtävyyksiin kuului The Cavern Club, jossa orkesteri soitti ensimmäisiä keikkojaan joskus 1960-luvun alkupuolella. Paikka vaikutti lähes pyhiinvaelluskohteelta kaikille tuon ajan musiikkia ihannoiville, joiden joukkoon en kuitenkaan itseäni laskisi. Samoilta seuduin löytyi runsain määrin muitakin mahdollisia vaelluskohteita populäärimusiikin kuluttajille. Lähistöllä oli erillisiä yökerhoja sekä 1960-luvun että 1970-luvun musiikin ystäville. Kaikista erikoisimmilta tuntuivat kuitenkin kasari- tai jopa vielä ysärimusiikkiin erikoistuneet klubit, joita en tuolloin vielä uskonut olevan olemassakaan. Juuri kun noista naurettavista vuosikymmenistä oli päästy eroon uudelle 2000-luvulle.
Nykyään ei tuokaan jaksaisi enää hätkähdyttää, sillä 1980-luku näyttää olevan kovasti muodissa useilla kulttuurin ja yhteiskunnan alueilla. Tämän asian todistaakseen tarvitsee vain avata radio joltakin satunnaiselta kanavalta ja eiköhän sieltä pian kuulu joko aitoja kasarilauluja tai vähintäänkin kasarityylisiä uutuuskappaleita. Tässä yhteydessä ei liene syytä unohtaa niitä suuresta suosiosta nauttivia kotimaisia metalliyhtyeitä, joiden musiikkityylilliset esikuvat löytyvät nekin suoraan 1980-luvulta.
Vieläkin hämmästyttävämpää on ollut poliittisen keskustelun paluu takaisin tuolle samalle aikakaudelle. Tänä syksynä on julkaistu useampikin poliittinen muistelmateos, jossa ruoditaan jälleen uudelleen 1980- ja 1990-lukujen sisä- ja ulkopoliittisia tapahtumia. Esillä ovat olleet niin Väyrysen presidenttiyshaaveet kuin Ahon hallituksen rahapoliittiset toimetkin. Ehkäpä epävarmuus poliittisten puolueiden nykyiseen linjaan lienee kasvussa, kun vanhoja taas julkisuudessa kaivellaan. Ja eipä ulkomaiden uutisaiheita voi juuri modernimmiksi haukkua. Kylmän sodan muistot ovat jälleen nostamassa päätään ruotsalaisten etsiessä sukellusveneitä rannikoltaan. Eivätkä tuon etsinnän tuloksetkaan ole merkittävästi kasariajoista muuttuneet. Ainoa merkittävämpi löytö lienee tähän mennessä ollut se mustapukuinen mysteerimies, joka osoittautui kalastamassa olleeksi paikalliseksi eläkeläismieheksi. Eikä taida Palmen murha ratketa tässäkään viranomaisoperaatiossa.
Eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa on kuultu tällä viikolla viiden kotimaisen taloustieteen huippuasiantuntijan näkemyksiä kansantaloutemme heikentyneestä tilasta ja sen kohentamiseksi tarvittavista elvytyskeinoista. Talousuutisissahan on jo aiemmin viitattu useamman kerran 1990-luvun alun lamaan. On mm. verrattu Suomen viimeisimpien työttömyyslukujen yltävän jo lama-ajan tasoille ja kerrottu uusien omakotitalojen rakentamistahdin painuneen jopa lamavuosia alemmas. Tätä haastavaa taloustilannetta elvyttäväksi keinoksi talousoppineet ovat ehdottaneet julkisen velkarahan kanavoimista kasvukeskusten asunto- ja infrastruktuurihankkeisiin. Eipä tähän enää paljoa muuta lisättävää olisikaan kuin oman keskuspankin johtama rahapolitiikka ja säännöllisesti kymmenen vuoden välein toteutetut valuutan devalvaatiot. Ja niin saisi taas vanha vientiteollisuus kaipaamansa D-vitamiinin ‒ kuten vanhoina hyvinä aikoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti