Ampiaiselämää

Sateinen syyskesän sää lienee tullut jäädäkseen. Ennätyspitkät helteet ovat tältä vuodelta taakse mennyttä aikaa. Yksi lämpimän heinäkuun seurauksista lienee se, että ampiaiset ovat olleet loppukesästä erityisen aggressiivisia. Kerrotaan, että kuningattaret ovat jättäneet pesänsä normaalia aikaisemmin, minkä johdosta pesän työläiset ovat jääneet käytännössä työttömiksi. Vanhan kuningattaren lähdettyä pesän hierarkia romahtaa ja aiemmin hyvin palvelleet työläiset joutuvat anarkian valtaan. Kuhnurit tosin viettävät edelleenkin makoisia, mutta vähiin käyviä päiviään.

Vastaavanlainen tilanne lienee ollut käynnissä muutamissa Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan maissa vuoden 2011 arabikevään jälkeen. Työskentelymahdollisuuksiinsa tyytymättömät työläiset ovat häätäneet omat kuningattarensa pesistään ja vanhat hierarkiat ovat romahtaneet. Tämä on ajanut erityisesti toimettomat nuoret miehet kaduille purkamaan aggressiotaan anarkisoituneiden ampiaisten tavoin. Pesäyhteisöihin syntyneet valtatyhjiöt suorastaan huutavat paikalle uutta kuningatarta palauttamaan vanhat tai vanhankaltaiset hierarkiat paikoilleen. Pääasia, ettei pesän rakenne vain muutu. 

Toista ovat nykypäivän valtatyhjiöt länsieurooppalaisissa hyvinvointivaltioissa. Lieneekö hyvinvointivaltio tehnyt yli satavuotisen kehityksensä aikana kapinoivista työläisjoukoista kuhnureita, jotka ovat enimmäkseen tyytyväisiä makoisiin päiviinsä? Jos vihaisille nuorille miehille ei riitä mitään mielekästä tekemistä, niin toimiva hyvinvointiyhteiskunta pitää heidät edes poissa mellakoimasta kaduilla - ainakin päiväsaikaan. Toimivan sosiaalipolitiikan vahvuus näkyykin siinä, että aikaisemmin aggressiiviset toimettomat työläiset voidaan muuntaa tyytyväisiksi ja passiivisiksi kuhnureiksi. Uutena keinona tämän prosessin ylläpitämiseen voisi olla amerikkalaisen Foreign Affairs -lehden julkaisema ehdotus, jonka mukaan keskuspankkien kannattaisi jakaa ilmaista rahaa suoraan kansalaisille. Kansantalouden kehityksen kannalta paras lopputulos voitaisiin lehden mukaan saavuttaa, jos käteistä jaettaisiin niille kotitalouksille, jotka kuuluvat tuloilla mitattuna alimpaan 80 prosenttiin. Ei tuo osa kansalaisista lähtisi tällaisen operaation jälkeen ainakaan heti kadulle kapinoimaan.

Sateiden ja kylmempien säiden alkamisessa on hyvätkin puolensa. Ainakin ne näyttävät rauhoittaneen ne aiemmin aggressiiviset ampiaiset. Toimisivatkohan samanlaiset keinot Lähi-Idän lämminveristen ihmisryhmienkin tyynnyttämiseen? Olisikohan kuuma ilmanala ollut omalta osaltaan nostamassa paikallisten nuorten miesten sappea lähelle kiehumispistettä? Jaksaisivatkohan vielä yhtä paljon haastaa riitaa ja sotia, jos tulisi kaatamalla kylmää vettä niskaan päivästä toiseen? Tätä kannattaisi ainakin kokeilla. Länsimaat voisivat ilmatulitusten sijaan toimittaa suurilla kuljetuskoneilla fundamentalisteille kylmää vettä niskaan. Suomikin voisi sitten osallistua tällaiseen rauhanoperaatioon toimittamalla kuljetuskoneisiin kylmää vettä, sillä sitähän suoperäisessä maassamme riittää.

Vespula Vulgaris on kansanampiainen

Brändin voima

Vietän kolmatta päivää äityisvapaan jälkeisen isyysvapaan ensimmäistä puoliskoa. Aikaisemmin tätä vaihetta kutsuttiin isäkuukaudeksi. Nimi oli siinä mielessä harhaanjohtava, että osion pituus on kuusi viikkoa ja kuukauteen on vaikea saada mahtumaan kuutta viikkoa. Tosin välillä lasten kanssa kuukaudet voivat tuntua pidemmiltäkin. Yleisessä kielenkäytössä kaikki aiheeseen liittyvät vapaat kulkevat yksinkertaisesti isyysloman nimellä. Tämä on puolestaan vielä harhaanjohtavampaa, sillä mistään lomasta ei ole kysymys. Eipä kyllä oikeastaan vapaastakaan, jos tätä kriittisesti vertaa toimistotyöläisen rauhallisiin työpäiviin. Joku aika sitten työterveydenhuoltoni järjesti pari vuorokautta kestäneen stressimittauksen osoittaakseen, että rentoudun parhaiten työpaikalla. En tosin tiedä, oliko stressimittauksen tuloksen tarkoitus olla tuo.

Kela on palveluidensa ohella brändännyt myös omaa nimeänsä piilottaen vanhan Kansaneläkelaitos-nimikkeen. Kelan tarjoamaa laajaa kansallisen sosiaaliturvan kenttää kuvaisi paremmin nimi Sola. Kansaneläkkeethän ovat enää pieni osa sosiaalivakuutuusjärjestelmäämme ja ne saattavat jopa nimikkeenä poistua jollakin tulevista eläkeneuvottelukierroksista. Kelan brändäys on pientä verrattuna muutamaan muuhun yhteiskuntamme infrastruktuurin ylläpitäjään, jotka ovat onnistuneet brändäämään nimensä täysin tunnistamattomiksi. Kaikista parhaimman suorituksen lienee tehnyt Itella, joka ilmoitti tänään alkuperäistävänsä nimensä takaisin Postiksi. Onneksi Itellan nimikokeilu jäi sen verran lyhyeksi, ettei mitääntarkoittamaton itella-sana ehtinyt korvaamaan posti-sanaa yleiskielessä. Muutoin olisimme saaneet nauttia elokuvasuomennoksista tyyliin "Itellan toimihenkilö soittaa aina kahdesti" tai "L'itellino".

Uudelleenbrändäystä voisi kokeilla lääkkeeksi myös Suomen valtiontalouden kestävyysongelmiin. Hyvällä brändillä saataisiin vienti vetämään ja kansalaisten olisi mukavampi maksella verojansa hyvin brändättyyn valtioon. Tätä ei tietääkseni Himasen työryhmän loppuraporttikaan suoranaisesti ehdottanut. Uuden nimen valinnassa tulisi huomioida sen sopivuus kaikille kansanryhmille ja nimen tulisi olla tarpeeksi helppo lausua takamaillakin. Joitakin nimivaihtoehtoja, kuten "Tanasia" tai "Nukki", tulisi välttää niin kauan, kun virallisissa yhteyksissä käytetään termiä EU-Suomi. Sen sijaan nimen alkuperäistäminen esim. Suomen Suurruhtinaskunnaksi ei sopine euroskeptikoillekaan.

Toisinaan nimen uudelleenbrändäykseen liittyy epäilyksiä konspiraatiosta (=salaliitto uudelleenbrändättynä). Tällainen tapaus on epäilemättä muutama vuosi sitten tapahtunut Teknillisen korkeakoulun, Kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun yhdistyminen uudeksi Aalto-yliopistoksi. Yhdistyneen yliopiston kampustahan rakennetaan pala palalta Otaniemeen, jonne myös kauppatietelijät ja taiteilijat aikanaan loppusijoitetaan. Näin Otaniemi imaisee syleilyynsä kaupallisen ja taideteollisen koulutuksen ja muuntaa vähitellen kaiken väen teekkareiksi ja insinööreiksi. Viimeisenä vaiheena on yliopiston nimen palauttaminen ainoaksi oikeaksi Teknilliseksi korkeakouluksi. Tämä konspiraatioteoria lienee jo ollut tiedossa vanhoilla ylioppilaskunta-aktiiveilla heidän laittaessaan alulle edelleenkin oikeusistuimia työllistävän omaisuusriidan.

Cognacin alueen brändyt on brändätty konjakeiksi

Rapula

Ihminen ei opi. Osallistuin eilen kansainvälisen investointipankin tarjoamalle rapuillalliselle vain huomatakseni jälleen kerran sen, että ravuissa on hyvin vähän syötävää. Eipä siis ihme, että keskiajan luostareissa ravut olivat paastonajan ruokaa. Paastopäivinähän lihan syönti oli kiellettyä, joten munkit keksivät täydentää kasvisruokavaliotaan jokiravuilla. Ja rapuhan ei ole lihaa vaan rapua. Antiikin aikana rapujen puolestaan uskottiin helpottavan näivetystautiin. Jälkeenpäin tarkasteltuna eilistä rapuillallista ei tosin voi luokitella paastoateriaksi sen enempää kuin näivetystaudin ehkäisyksikään. Yhtenä syynä siihen lienee se, että kaloripitoisten juomien tarjonta ylitti tilavuusmitalla tarkasteltuna moninkertaisesti tarjolla olevan ruoan määrän.

Kansainvälisen investointipankin järjestämässä rapuillallisessa oli myös se erikoisuus, että kommunikointi isäntien kanssa tuli suorittaa ulkomaankielellä. Sen sijaan tarjoileva henkilökunta tuntui osaavan sujuvasti molempia kotimaisia. Toista kotimaistahan ei lasketa tässä yhteydessä isäntien kanssa seurusteluun soveltuvaksi ulkomaankieleksi, vaikka sillä laulettiinkin varsin sujuvasti kielitaustasta riippumatta. Muutama viikko sitten Helsingissä uutisoitiin olevan paljon sellaisia ravintoloita, joissa edes tarjoilijat eivät puhu eivätkä ymmärrä kumpaakaan kotimaisista kielistä. Suurta osaa kansasta tämä asia tuntui jossain määrin häiritsevän riippumatta siitä, onko ruoka tai palvelu muutoin hyvää. Henkilökohtaisesti pidän häiritsevämpänä sitä, jos Pohjois-Euroopan ulkopuolella törmää sellaiseen ravintolaan, jossa on suomenkielelle käännetyt ruokalistat. Näistä käännöksistä ruokalajien tunnistaminen voi olla välillä hyvinkin vaivalloista. Eri ruokalajeista otetut valokuvatkaan eivät tällaisissa ravintoloissa aina helpota ruokien tunnistamista saatikka niiden valintaa.

Ruoka-annosten pienuus vaikuttaa olevan Helsingissä jonkinlainen hyvän ravintolan tunnusmerkki. Parhaimmillaan ruoka-annokset ovat tehty yhdistämällä ihan tavallisia kotimaisia ruoka-aineksia siten, että lopputuloksena on ylihintainen yhden ruokalusikallisen kokoinen läjä uudelleen brändättyä perinneruokaa. Kotioloissa moisia annoksia ei voisi sosiaaliviranomaisten pelossa antaa edes lapsille. Viimeksi tällaisessa ravintolassa lounastettuamme insinööripitoinen seurueemme siirtyi hyvin pian läheiseen hampurilaisravintolaan.

Maailmanpoliittinen tilanne on johtanut siihen, että Venäjä on päättänyt lopettaa kaiken ruoan tuonnin Suomesta ja muualta Euroopasta. Tämän seurauksena noin 400 miljoonan euron arvoinen ruokamäärä jää vuositasolla Venäjälle viemättä. Tässä kotimaisilla lähiruokaan erikoistuneilla ravintoloilla olisikin nyt oiva tilaisuus ostaa hieman enemmän näitä kotimaisia ruoka-aineksia ja kasvattaa tarjottavien ruoka-annostensa kokoa. Tällöin kotimainen elintarviketeollisuus voisi korvata ainakin osan toteutumattomasta viennistään kasvaneella kotimaisella kysynnällä ja Venäjä voisi rauhassa keskittyä omaan ruoan tuotantoonsa. Ja ravintoloiden asiakkaat olisivat tyytyväisiä saadessaan viimeinkin kunnollisen kokoisia ruoka-annoksia. 

Hän

Kaksivuotias tyttäreni halusi pukea tänään päälleen vaaleanpunaisen mekon, aivan kuten kaikkina muinakin aamuina tätä ennen. Yritin ehdottaa hänelle, että tänään olisi sinisen mekon vuoro. Muutoin kävisi niin, että vaaleanpunaiset mekot kuluvat käytössä nopeasti loppuun ja vastaavasti siniset jäisivät käyttämättöminä komeroon. Tämä puolestaan lisäisi merkittävästi vaaleanpunaisten mekkojen kysyntää sinisten kustannuksella. Veleanpunaisten mekkojen tuottajat saisivat tästä ylimääräisestä kysynnän kasvusta ansiotonta hyötyä voidessaan nostaa mekkojen ulosmyyntihintoja, kun taas sinisten mekkojen tuottajat olisivat ongelmissa kysynnän ja hintojen pudotessa. Tästä syystä erivärisille mekoille tulisi asettaa käyttökiintiöt, ettei siis epänormaali kysyntä vääristäisi mekkomarkkinoita. Tyttäreni ei ollut tästä asiasta kovinkaan vakuuttunut ja halusi edelleenkin pukea ylleen vaaleanpunaisen mekon.

Kiintiöt ovat aiheuttaneet tänä kesänä huolta myös EU-komission puheenjohtajalle. Komissaareiksi on ollut toistaiseksi ehdolla vain kolme naista, vaikka puheenjohtaja on vaatinut uuteen komissioon vähintään yhdeksää naispuolista komissaaria. Kiintiöillä voi siis olla vielä merkitystä raskaampien komissaarisalkkujen jaossa. Sen sijaan unkarilaisille oikeistopopulisteille omaa kiintiöpaikkaa ei ole komissiosta nähtävästi varattu. 

Tasa-arvon mallimaassa Ruotsissa on tällä viikolla päästy tasa-arvoasioissa jälleen entistä pidemmälle. Ruotsin akatemia on päättänyt ottaa sukupuolineutraalin hen-pronominin sanakirjansa seuraavaan painokseen. Tässä välissä lienee syytä muistuttaa, että sukupuolineutraali hän-pronomini on ollut Suomessa käytössä jo vuosisatoja. Ja naisten äänioikeuskin annettiin ensimmäisten maiden joukossa maailmassa. Suomea ennen äänioikeuden naisille ehtivät antaa Uusi Seelanti ja Australia, joka sittemmin hyväksyi kolmannen määrittelemättömän sukupuolen olemassaolon. Tosin käsitteenä sukupuolineutraali sukupuoli vaikuttaa lähinnä paradoksilta: miten voi olla olemassa sukupuoli, jolla ei ole sukupuolta? Ja millä tavalla hallitusten sukupuolikiintiöt tulisi sitten tulevaisuudessa jakaa, jotta kaikki osapuolet tulisivat tasapuolisesti kohdelluiksi?

Erilaisten kiintiöiden vastakohta lienee nimetön työnhaku, jossa ei etukäteen tiedetä mihin kiintiöön työnhakija mahdollisesti kuuluisi. Helsingin kaupunki on kokeillut nimetöntä työnhakua, jossa hakemukset lähetetään ilman henkilötietoja ja hakijoiden henkilöllisyys paljastuu vasta työhaastattelussa. Oikeastaan tasapuolisen kohtelun varmistaminen vaatisi sen, että myös työhaastattelu suoritettaisiin nimettömästi verhon takaa, mielellään puheääni muunnettuna. Kuka sitten tuleekaan valituksi, hän joutuu todennäköisesti neljän kuukauden koeajalle. Edelleen tasapuolisen kohtelun takaamiseksi henkilöllisyyden paljastamista kannattaisi lykätä aina koeajan loppuun asti, jos sitä nyt kannattaisi paljastaa vielä sittenkään. Ulkonäön kun väitetään tutkimustenkin mukaan vaikuttavan työntekijän asemaan ja kohteluun työpaikoilla. Tässä mielessä arabimaissa käytetty burka voisi osoittautua työelämässä varsin käytännölliseksi - kunhan sitä käyttäisivät tasapuolisesti kaikki mahdolliset sukupuolet.

Sinfoniaorkestereiden soittajakiintiöiden täytössä nimetöntä työnhakua on toteutettu jo vuosikausia. Verhon takaa suoritettua koesoittoa arvioi raati, joka ei näe hakijaa ja joutuu siis tekemään valinnan pelkästään kuulemansa perusteella. Raadin tulee vähintäänkin tunnistaa hakijan soitin kuulokuvansa pohjalta, jotta avoinna olevaan kiintiöön tulisi valittua oikean soittimen taitaja. Sen sijaan kapellimestareiden valinnassa ei kiintiöitä täytetä yhtä tasapuolisesti, vaan heidät valitaan edelleenkin tunnettujen nimien joukosta. Yleisön kannaltahan kapellimestarin ulkonäkö on konsertissa yhdentekevää, sillä hän seisoo kuitenkin selin yleisöön.