Tule joulu keltainen

Helsinki on muuttunut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana huomattavan kansainväliseksi kaupungiksi. Yksi osoitus tästä on se, että joulutkin voivat olla nykyään mustia. En tosin tiedä, onko poliittisesti korrektia puhua mustasta joulusta sen enempää kuin unelmoida valkoisestakaan joulusta. Tänä vuonna lumi ehti kuitenkin jo sataa Etelä-Suomeen, joten myös pääkaupunkiseudulla on toiveita valkoisesta joulusta. Tosin lumi saattaa ehtiä muuttua keltaiseksi jo ennen joulua – ainakin kotimme edessä olevassa puistossa, jossa hämärän laskeuduttua paikalliset koiranomistajat käyvät päästämässä lemmikkinsä juoksemaan vapaana kaupunkialueella.

Lapsiperheessämme joulua on odotettu jo usean viikon ajan. Päiväkodistakin järjestettiin retki joulukirkkoon jo hyvissä ajoin joulukuun ensimmäisellä viikolla. Tosin tuo päiväkodin kirkkoretki herätti huomattavan paljon some-keskustelua päiväkotilasten vanhempien keskuudessa. Suurimpana huolenaiheena vaikutti olevan se, että kaupalliseen jouluun tottuneille lapsille kerrotaankin joulun olevan kristinuskoon liittyvä uskonnollinen juhla. Itse en osannut tästä asiasta huolestua vielä etukäteen, vaikka ilmiselvästi tällä tilaisuudella oli vaikutusta lapsiin. Poikani nimittäin kysyi pari päivää joulukirkon jälkeen, että onkohan hän Jeesus. Asiaa pari sekuntia hämmästeltyäni vastasin hänelle, että todennäköisesti hän ei ole ja kysyin samalla, miten asia oli tullut hänelle mieleen. Ja hänpä oli aivan loogisesti päätellyt viettävänsä syntymäpäivää jouluna, koska silloin hänelle jaetaan lahjoja.

Joululahjojen verkkokauppa vilkastui Suomessa tänä vuonna uusiin ennätyslukemiin samalla, kun perinteisten kauppojen joulumyynnistä odotettaan taloudellisia pettymyksiä. Päädyinpä itsekin hankkimaan suurimman osan joululahjoista eri kauppaketjujen verkkokaupoista. Tavaroiden tilaaminen ja maksaminen osoittautui huomattavan helpoksi ja nopeaksi tavaksi hoitaa jouluostoksia. Sen sijaan tavaroiden nouto kauppojen palvelupisteestä vastasi kokemuksena aivan tavanomaista joulun viimeisten kauppapäivien tunnelmaa. Ensi vuonna toivosinkin löytäväni sellaisen verkkokaupan, joka lupaa toimittaa joululahjat valmiiksi paketoituna suoraan kotiovelle jouluaatoksi joko joulupukin kanssa tai ilman. Tällaisesta palvelusta olisin valmis jonkin verran maksamaankin.

Kaupallisen joulun tarkoituksena lienee saada mahdollisimman paljon itselleen mieluisia lahjoja. Siispä joulun jännittävin hetki huipentuukin lähinnä omien joululahjojen avaamiseen. Puhdasoppinen homo economicus osaisi tuskin arvostaa antamisen iloa, mikäli siihen ei liity vastavuoroisuutta. Omalta kohdaltani kaupallinen joulu huipentunee kuitenkin havaintoon siitä, kuinka lasten suosituimmat joululahjat ovat jälleen kerran valmistettu Kaukoidässä. Ja niinpä suurimpana joulutoiveenani onkin nauttia keltaisen kulutusjoulun tuomasta lyhyestä rauhan hetkestä. Rauhallista joulua kaikelle kansalle!

Öljykriisi

Kävin tänä aamuna tankkaamassa autoni läheisellä huoltoasemalla ja hämmästyin huomatessani polttonesteiden hintojen joustaneen alaspäin. Tämä oli kenties ensimmäinen öljytuotteiden hinnanmuutoksista saamani positiivinen kokemus marraskuun lopulla pidetyn öljyntuottajajärjestö OPEC:in kokouksen jälkeen. Tuossa kokouksessahan öljyntuottajamaat päättivät olla vähentämättä öljyntuotantoaan huolimatta öljyn heikkenevistä kysyntäennusteista sekä jo huomattavasti laskeneesta öljyn maailmanmarkkinahinnasta. Kokouksen jälkeen öljyn maailmanmarkkinahinta laski edelleenkin noin 20 % reilun kahden viikon aikana.

Raakaöljy on siis halpaa – näin halpaa se ei ole ollut finanssikriisin puhkeamisen jälkeen. Eikös tämän sitten pitäisi olla positiivinen uutinen sekä kaikille kuluttajille että pääomamarkkinoille? Vielä viisi vuotta sitten ennustettiin öljyn vähitellen loppuvan maailmasta ja tällä perusteltiin alati nousevia raakaöljyn hintoja. Korkeammat hinnat puolestaan kannustivat etsimään öljyä vaikeammista paikoista käyttäen kalliimpaa teknologiaa. Ja nyt niitä ei yhtäkkiä tarvitakaan, ei raakaöljyä eikä öljyntuottajien kalliimpaa teknologiaa, johon on uponnut investointeina satoja miljardeja dollareita. Ovatkohan kuluttajat todellakin muuttuneet puolessa vuodessa niin ympäristöystävällisiksi, että öljy ei mene enää kaupaksi kuin alennusmyynnillä?

Vai onko saatu aikaan uusi öljykriisi? Yleensähän öljykriisillä tarkoitetaan kansantaloudessa tapahtuvaa öljyn saatavuuden suurta vähenemistä tai hinnannousua. Parhaiten muistetut 1970-luvun öljykriisit olivat luonteeltaan lähinnä poliittisia. Vuoden 1973 Jom Kippur -sodan aikana OPEC:in arabijäsenet yrittivät öljyn tuotannon leikkauksilla pakottaa Yhdysvallat liittolaisineen lopettamaan tukensa Israelille, joka oli sotinut arabimaita vastaan useissa sodissa. Vuonna 1979 öljyntuottajamaa Iranissa tapahtui vallankumous, joka näkyi maailmanlaajuisesti piikkinä öljyn hinnassa ja öljyn tuotantokin väheni rajusti. Molempien öljykriisien seurauksena ydinvoiman suosio kasvoi merkittävästi energiantuotannossa.

Vaikka viimeaikaiset öljyn hinnanmuutokset ovat johtaneet hermostuneisuuden ja kriisipelkojen lisääntymiseen arvopaperimarkkinoilla, niin edellä mainitut öljykriisin tuntomerkit eivät kuitenkaan täyty. 1970-luvun öljykriiseistä poiketen öljyn tuotantoa on pidetty ennustettua kysyntää korkeampana ja öljyn markkinahinta on tästä syystä laskenut eikä suinkaan noussut. Se, miten paljon OPEC:in tämänkertaisen päätöksen taustalla on ollut maailmanpolitiikka, jää toistaiseksi vain arvaukseksi. Ainakin halpeneva öljy vaikuttaisi purreen itäisen naapurimme talouteen huomattavasti länsimaiden asettamia talouspakotteita nopeammin ja dramaattisemmin. Alkuviikosta sekä sen valuuttakurssi että osakemarkkinat syöksyivät alaspäin lähes vapaassa pudotuksessa ennen kuin keskuspankki sai useiden toimiensa ansiosta liikkeen pysäytettyä, ainakin toistaiseksi. 

Tiedotusvälineiden mukaan suomalaiset piensijoittajat havaitsivat varsin nopeasti hetkensä koittaneen. Kriisipäivinä piensijoittajien kiinnostus kohdistui erityisesti niiden kotimaisten yhtiöiden nopeasti halventuneisiin osakkeisiin, joilla on merkittävästi liiketoimintaa itäisessä naapurimaassamme. Puhelin- ja kaivosyhtiöiden osakkeissa rahansa menettäneen lottokansan riskinottohalukkuutta ei voi nähtävästi koskaan yliarvioida. Ja me muut kuluttajat, olkaamme tyytyväisiä öljytuotteiden hinnanlaskuun. Mutta muistakaamme vastuullisuus ja ympäristöystävällisyys halventuneiden öljytuotteiden käyttäjinä.

Ei tippa tapa

Itsenäisyys

Viime viikonloppuna valtakunnassa pohdittiin jälleen vastauksia siihen kerran vuodessa esitettävään kysymykseen: mitä itsenäisyys sinulle merkitsee? Tuohon kysymykseenhän ei voi varsinkaan virallisissa yhteyksissä vastata mitä tahansa. Vastauksen arvomaailman tulee kuvastaa pienen kansan taistelua vapaudesta sekä sitoutumattoman hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista suurten ikäluokkien työn tuloksena. Joskus vastaukseen voi sisällyttää myös yksittäisten kansalaisten menestystarinoita kulttuurin tai vieläpä mieluummin urheilun saralla.

Tänä vuonna itsenäisyyspäivä merkitsi minulle pientä askelta kohti itsenäisyyttä. Tuona päivänä appiukkoni palasi kotiinsa Italiaan ja päätti siten kymmenen päivää kestäneen vierailunsa kotonamme. Tämän jälkeen kotitaloudessamme olisi jälleen yksi henkilö vähemmän majoitettavana, vaikka ei meillä lasketa. Nyt olisin siis hieman riippumattomampi, sen verran mitä viisihenkisessä lapsiperheessä nyt voi käytännössä olla.

Tosin appiukon matka kotoamme lentokentälle oli vähällä jäädä pelkäksi yritykseksi. Tähän asti loistavasti toiminut taksin tekstiviestitilaus ei nimittäin toimittanut palveluaan oikeaan osoitteeseen. Ja mikä ikävintä, tilauksen vastaanottanut taksi ei missään vaiheessa päivää edes ilmoittanut tehneensä oharia, että olisimme voineet lopettaa taksin odottamisen. Ehkäpä niitä taksilisenssejä on tosiaankin liian vähän kattamaan taksikyytien kysynnän juhlapäivinä. Ja lisensoimattomia kuljetuspalveluita ei vielä löytyne niitä tarjoavan yrityksen hiljattain Suomessa avatusta mobiilipalvelusta. Siispä ei auttanut muu kuin tarjota appiukolle omaa lisensoimatonta kuljetuspalveluani, että saisimme hänet ajoissa lentokentälle. Ja tarjosin kyydin tällä kertaa aivan ilmaiseksi pelkästään markkinointitarkoituksessa.

Varsinaisesti itsenäistymiseni käynnistyi kenties siitä, kun muutin kotoani toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Itsenäistymisprosessini sujui opiskelijalle tyypillisistä taloudellisista haasteista huolimatta varsin mutkattomasti, eikä siihen tainnut liittyä mitään itsenäistymistaisteluun verrannollista dramatiikkaa. Ilmainen korkeakouluopetus takasi sen, ettei syntynyt suurempaa tarvetta nousta materialismia vastustavaan kansalaissotaan kiakkovieraiden tai luokkaretkeläisten tavoin. Ja muistaakseni jo varhaislapsuuden oidipaalinen Bobrikovin murhakin jäi kohdaltani varsin kevyeksi. Ehkäpä olin oppinut jo hyvissä ajoin keksimään itselleni jotain mielekästä tekemistä aikani kuluksi.

Itsenäisyyteni oli kuitenkin määrä joutua koetukselle kansainvälisen liittoutumisen myötä. Koska liittoutumiseni sinetöitiin katolisessa kirkossa, niin siitä tuli luterilaisesta liitosta poiketen sakramentti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että liittoni on Euroopan rahaliiton tavoin peruuttamaton projekti. Eikä se eurooppalainen rahaliittokaan liene ollut kaikille välttämättä se taloudellisesti optimaalisin vaihtoehto jäsenvaltioiden huoltosuhteen kasvaessa oman liittoni tapaan. Silti kokonaisuutena liittoutuminen lienee kuitenkin tuonut ainakin jokin asteista vakautta ja yhteisten eurooppalaisten arvojen tunnustamista jäseniensä kesken. Ja lienee yhteiskuntarauhan ja humanististen arvojen asettaminen lyhyen aikavälin taloudellisten tavoitteiden edelle kuitenkin ihan itsenäinen päätös valistuneelle toimijalle.     

     

e-kunta

Sain tänä vuonna isäinpäivälahjaksi silmätulehduksen. Hieman myöhässä se tosin tuli, mutta on ollut laadultaan vallan erinomainen. Ja se ei johtunut siitä, että olisin pitänyt tulitikkuja silmissäni. Sen verran tymäkäksi tulehdus osoittautui, että jouduin jäämään muutamaksi päiväksi kotiin sairaslomalle. Ja olin tuona aika lähes kykenemätön lukemaan minkäänlaisia uutisia ulkomaailmasta. Selviytyäkseni informaatiotyhjiöstä yritin parhaani mukaan kuunnella radion ajankohtaisohjelmia. Tämän ihmiskokeen tuloksena havaitsin vieraantuneeni huomaamattani perinteisistä massamedioista. Radion puheohjelmien kuuntelu tuntui tuottavan selvästikin enemmän tuskaa kuin nautintoa.

Hyvästä informaatiotyhjiöstäni huolimatta muutama uutinen onnistui livahtamaan vaivihkaa tietoisuuteeni. Yksi näistä uutisista oli Viron uusin innovaatio sähköisten palvelujen tarjonnassaan. Viro aikoo tarjota kenelle tahansa EU-kansalaiselle mahdollisuuden hakea sähköistä e-kansalaisuutta, joka antaa oikeuden käyttää maan edistyneitä sähköisiä palveluita. Sähköisen tunnistautumisen avulla e-kansalainen voisi esimerkiksi allekirjoittaa sähköisesti asiakirjoja tai vaikkapa perustaa yrityksen Viroon etänä. Sen sijaan e-kansalainen ei saa automaattisesti Viron muita kansalaisoikeuksia, eikä esimerkiksi maksa verojaan Viroon.

Viron edistyneistä sähköisistä palveluista voitaisiin ottaa mallia myös Suomen kunnissa. Sähköisissä palveluissaan edistyksellisimmät kunnat voisivat lanseerata e-kuntalaisuuden, joka olisi avoinna kaikille asuinpaikasta riippumatta. E-kuntalaisuus voitaisiin jopa viedä Viron e-kansalaisuutta pidemmälle. Jokainen voisi valita itselleen mieluisimman kunnan, johon maksaa veronsa ja jonka palveluita käyttää asuinpaikastaan riippumatta. Kunnat voisivat kilpailla veronmaksajistaan 2000-luvun alun kehyskuntien tapaan tarjoamalla hyviä kuntapalveluita kohtuullisilla kustannuksilla. Palvelutuotannossaan heikoimmat kunnat voisivat vastaavasti tyhjetä rauhassa vähitellen ilman, että kenenkään tarvitsisi muuttaa pois siitä itse rakentamastaan omakotitalosta.

Tietysti maantiede voisi tuottaa e-kuntalaisille hieman haasteita, mikäli asuinpaikka sattuisi olemaan hyvin kaukana palveluita tarjoavasta kunnasta. Tähänkin löytynee ratkaisu kuntapalveluiden siirtohinnoittelusta sähkön siirtohinnoittelun tapaan. Nykyäänhän kotitaloudet voivat ostaa sähkönsä haluamaltaan sähköyhtiöltä, eikä sen tarvitse enää olla se oman kunnan alueella toimiva sähkölaitos. Käytetyn sähkön lisäksi kuluttajia laskutetaan sähkön siirrosta asuinpaikkaan. Vastaavalla tavalla kuntapalvelujen siirrosta voitaisiin periä erillistä asuinpaikasta riippuvaa siirtohintaa, kun palveluja tuotetaan kauempana majailevien e-kuntalaisen saataville.

Vastikään sovittu sote-uudistus kuitenkin dilutoinee e-kuntalaisuudesta saatavia hyötyjä. Uudistuksen myötä sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotannosta tulee vastaamaan 19 enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti pakkoliitettyä kuntayhtymää. Kunnat rahoittavat palvelunsa itse, mutta palveluiden tuottamisesta on sovittava demokraattisesti koko kuntayhtymässä. Hyödyt syntyvät lähinnä päällekkäisyyksien karsimisesta, mutta suurempiin kustannussäästöihin ei tällä uudistuksella päästäne.

Jääneehän kuntiin toki tämänkin jälkeen joitakin palveluita, joilla kilpailla. E-kuntien palvelutarjonnan keihäänkärkenähän voisi olla vientituotteeksikin noussut suomalainen peruskoulu. Sähköisiin palveluihin erikoistunut kunta voisikin jakaa laadukasta peruskouluopetustaan kustannustehokkaasti e-palveluna kaikille e-kuntalaisille asuinpaikasta tai iästä riippumatta. Ja peruskoulun digitalisoitumisen myötä vapautuneet opetusresurssit voitaisiinkin sitten helposti siirtää vaikkapa hoitamaan sote-kuntayhtymän hallinnollisia tehtäviä.

Silmätulehdus ei luottamusta herätä