Innovaatiot sinne, minne ne kuuluvatkin

Viime viikonloppuna Helsingissä järjestettiin suurmielenosoitus hallituksen leikkauspolitiikkaa vastaan. Hallitushan lupasi leikata sosiaalietuuksia kaikilta ansioidensa mukaan, mikäli työmarkkinajärjestöjen kanssa ei päästä yhteiskuntasopimukseen - eikä päästy ainakaan vielä tällä kierroksella. Viikonlopun suurmielenosoituksen tunnetuimmaksi iskulauseeksi lienee noussut kehoitus työntää innovaatiot sinne, minne aurinko ei paista.

Yksi Suomen taloushistorian merkittävimmistä innovaatioista on eittämättä ollut matkapuhelin. Matkapuhelinteollisuushan nosti maamme talouden huimaan kasvuun 1990-luvun alussa koetusta pankkikriisistä sekä siitä seuranneesta lamasta. Innovaationa matkapuhelimella on ollut se erinomainen ominaisuus, että se on ollut helppo työntää ahtaampiinkin aukkoihin, ehkäpä ihan ensimmäisiä tiiliskiven kokoisia malleja lukuunottamatta. Ja lisäksi viihtyisyyttä lisäävä värinähälytin on tullut vakiovarusteena jo hyvinkin varhaisissa malleissa.

Aina kotimaiset innovaatiot eivät ole kuitenkaan olleet niin helposti koloonmeneviä. Savupiipputeollisuuden kulta-aikoina eräskin vuorineuvos julisti, että maastamme ei kannata vielä ulkomaille mitään hevosta pienempää. Ja innovaatiot olivatkin siihen aikaan tuota kokoluokkaa. Sen sijaan hyvin menestynyt peliteollisuutemme on osoittanut, että nykypäivän innovaatiot voivat olla kokonaan aineettomia. Eipä niissä olisi paljoa mihinkään työnnettävää.

Valtiovarainministeriön uusia innovaatioita on ensi vuoden talousarvioon esitetty rikesakkojen roima korotus. Korotuksen jälkeen julkisella paikalla virtsaamisesta ropsahtaisi nykyisen 20 euron sijasta peräti 60 euron rikesakko. Valtiovarainministeriö olisi toki voinut mennä innovoinnissaan hieman pidemmälle ja suunnitella julkisille paikoille ekologiset pisuaarit, joista urea voitaisiin kerätä myytäväksi lannoitekäyttöön. Naisten virtsan keruuseen löytyisikin jo ruotsalainen innovaatio, joka tosin vaatisi ympärilleen pienen suojakopperon. Vaan eipä taitaisi Elintarviketurvallisuusvirasto Evirakaan antaa lupaa julkisilta paikoilta kerätyn urean lannoitteeksi myymiselle, joten valtion rahallinen hyöty voisi jäädä näistä innovaatioista saamatta.

24h

Huonoin aika kodinkoneiden hajoamiselle lienee heinäkuu. Tuolloin lähes jokainen kodinkoneiden merkkikorjaaja on viettämässä hyvin ansaittua kesälomaansa. Erityisen huonoksi ajankohta osoittautuu, mikäli hajonnut kodinkone sattuu olemaan joko jääkaappi tai ilmastointilaite. Vuoden lämpimin ja tänä vuonna kenties myös kostein kuukausi soveltuu mahdollisimman huonosti sekä kylmätavaroiden parvekesäilytykseen että asuinhuoneiston viilennykseen tuulettamalla.

Alle vuoden ikäinen jääkaappimme hajosi heinäkuisena lauantaiaamuna, joka on puolestaan kesäviikon sisällä huonoin ajankohta kodinkoneen hajoamiselle. Siitä on seuraavaan huoltoliikkeiden avautumisajankohtaan eli seuraavaan maanantaihin suhteellisen pitkä aika, ainakin kylmätavaroiden säilytystä silmällä pitäen. Koska kyseisen jääkaapin takuuaikaa oli vielä yli vuosi jäljellä, niin en voinut yksinkertaisesti vain marssia johonkin lauantaisin avoinna olevaan kodinkoneliikkeeseen ostamaan tilalle uutta jääkaappia.

Siispä aloin etsiskellä verkosta tuolloin mahdollisesti päivystävää kodinkonekorjaajaa, joka voisi ottaa takuukorjauksen hoitaakseen jo viikonlopun aikana. Pienen etsinnän jälkeen löysinkin kodinkonehuollon, joka kertoi verkkosivuillaan palvelevansa sähköpostilla 24h. Tai niin ainakin asian tulkitsin ja lähetin tuonne välittömästi palvelupyynnön sähköpostitse. Tämän jälkeen jäin innolla odottamaan, kuinkakohan pian kodinkonekorjaaja vastaisi sähköpostiini ja saisinko korjauksen hoidettua jo kuluvan viikonlopun aikana. Seurasin sähköpostiani suhteellisen tarkkaan koko lauantai-iltapäivän, -illan ja vielä koko sunnuntainkin, kunnes luovuin toivosta.

24h taisikin tarkoittaa sitä, että asiakas saa lähettää sähköpostia mihin vuorokauden aikaan tahansa ja huoltoliike vastaa sähköpostiin sitten virka-aikana, kunhan sattuu ehtimään. Ja tulihan se vastaus hyvissä ajon maanantaiaamupäivällä yllättäen edelleenkin positiivisesti vain kahden päivän odotuksen jälkeen. Uutta jännitystä nostatti ilmaan kuitenkin se tosiseikka, että korjausajankohdaksi saimme heti seuraavan viikon tiistain. Palvelupyyntöni perusteella tehdyn diagnoosin mukaan jääkaappimme tarvitsisi siirrännäisiä peräti ruotsalaiselta luovuttajilta. Viisihenkinen lapsiperheemme saisi siis nauttia ekologisesta jääkaapittomasta elämästä parhaimmillaankin vähintään kymmenen päivän ajan. Onneksi kodistamme löytyi jääkaapin korvikkeeksi pieni viinikaappi, jonka tyhjentämiseen ei tosin tahtonut yksi viikonloppu riittää.

Viime talvena uutisoitiin internettiin liitetyn jääkaapin lähettäneen todistetusti ensimmäistä kertaa roskapostia. Jääkaappi oli osa hakkeroitua bottiverkkoa, johon kuului yli 100 000 erilaista internettiin kytkettyä laitetta. Nähtävästi kyseessä ei ole kuitenkaan ollut meidän jääkaappimme, sillä tämä yksilö ei onnistunut lähettämään kodinkonekorjaajalle minkäänlaista sähköpostia. Eikä myöskään oikeaa diagnoosia tilastaan, edes insinöörin auttamana. Saavuttuaan kodinkonekorjaaja sai silti vian aiheuttaneen katkenneen johdon korvattua toisella jääkaapin sisältä löytyneellä johdolla. Jääkaappimme palasi siis elävien kirjoihin hyvin pienellä korjaustoimenpiteellä vain kymmenen päivän odotuksen jälkeen.