Viimeisellä lomaviikollani päätin tukea kotimaista matkailua vaisuista kesäsäistä huolimatta. Tänä vuonna kotimaan matkakohteeksi valikoitui Naantalin Muumimaailma, jota useat lapselliset tuttavani olivat jo useaan kertaan suositelleet. Eivätkä lapsemmekaan pistäneet suuremmin hanttiin tuota matkakohdetta ehdottaessamme, vaikka hattivatit ja mörkö vaikuttivat etukäteen hieman pelottavan pienimpiä matkalaisiamme.
Kattavien verkkosivujen ja opasteiden ansiosta kotimaan matkailu on yleensä varsin mukavaa ja helppoa verrattuna monen muun maan kohteisiin. Siispä kasvatin muumimatkamme haastavuustasoa aloittamalla matkan järjestelyt vain kaksi päivää ennen aioittua lähtöpäiväämme. Ensimmäinen haaste ilmaantuikin heti hotellihuoneita etsiessäni: sekä Naantalin että Turun hotellit vaikuttivat olevat täyteen varattuja haluaminamme päivinä. Enpä olisi uskonut edes kesäaikaan ihmisten haluavan tuolle seudulle näin sankoin joukoin.
Löysin kuitenkin vapaan perhehuoneen hieman kauempana Turun keskustasta sijaitsevasta kylpylästä. Tuo vaihtoehto vaikutti varsin oivalliselta, sillä täten voisimme jatkaa Välimerellä aloittamaamme kesän uintikautta kylpylän lämmitetyissä altaissa. Kylpylähotelliin saavuttuamme huomasimme hyvin pian paikan olevan erityisesti ikäihmisten suosiossa. Jo vastaanoton jonossa lapsemme saivat aikaan sellaisen hässäkän, että muilta hotellin asiakkailta oli tekohampaat pudota suusta. Lisäksi edessämme asioivan herrasmiehen kuulolaite lienee mennyt siinä määrin tukkoon, että hänen täytyi ystävällisesti huomauttaa lastemme iloisesta kirmailusta ympärillään.
Viimeisimmätkin epäilyt hotellimme luonteesta karisivat käydessämme illallisella hotellin ja samalla koko lähiseudun ainoassa ravintolassa. Ruokalistalta ei näyttänyt löytyvän juuri mitään lapsille kelpaavaa lukuunottamatta yksinkertaista pizza margheritaa. Olimme kenties ensimmäinen tuon ruoka-annoksen tilannut asiakas, sillä tarjoilija ei kyseistä pizzaa vaikuttanut tuntevan. Eikä selvästi kokkikaan - pizzapohja oli läpeensä kyllästetty chilipohjaisella makealla barbeque-kastekkeella. Ei tuota pystynyt lapsi syömään, eikä oikeastaan aikuinenkaan. Eikä olisi pystynyt samaisessa ravintolassa Ipaneman tytön tahtiin horjuneet ikäihmisetkään.
Suureksi yllätyksekseni hotellin vastaanotossa myytiin kuitenkin Muumimaailman pääsylippuja. Tuolla seudulla lippuja hotellista ostettaessa on se etu, että voi hankkia kahden päivän liput yhden päivän lippujen hinnalla. Erehdyin kysymään noita lippuja ensimmäisen kerran hotellin yöpäivystäjältä. Hän onnistui kyllä liput vastaanottotiskin syövereistä löytämään, mutta ei kuitenkaan osannut niitä minulle oikeaoppisesti myydä. Ei kuuleman mukaan kukaan ollut näitä häneltä pariin vuoteen kysellyt. Onneksemme päivävirkailijat olivat tässäkin asiassa häntä nohevampia ja saimme liput hankittua seuraavana aamuna.
Hotellin aamiaisella ymmärsimme olevamme terveyskylpylässä. Kaikki epäterveelliset ruoka-ainekset maistuivat siltä, ettei niitä halunnut vapaaehtoisesti ylensyödä. Edes kahviakaan ei mielellään juonut useaa kupillista. Vähäkaloriseksi jääneen buffet-aamiaisen jälkeen pääsimme onnistuneesti Muumimaailmaan. Hieman heikommasta säästäkin huolimatta paikan suosio yllätti positiivisesti ja päädyimme käymään paikassa toistamiseen heti seuraavana päivänä. Ja Muumimamman kettiön kotiruoka osoittautui yllättävän hyväksi lounasvaihtoehdoksi - varsinkin moneen huonompaan verrattuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti