torstai 13. marraskuuta 2014

Sokaistu lumesta

Ruuhkavuosina kolmen alle kouluikäisen lapsen lapsiperheessä oppii nauttimaan pienistä asiosta. Yksi arkipäivän pienistä nautinnoista on kotiin saavuttuaan riisua koko päivän jalassa pidetyt liian tiukat työkengät. Näin voi päivittäin varmistaa nautinnollisen kotiinpaluun pitkän, mutta kiristäviä kenkiä lukuun ottamatta rentouttavan työpäivän jälkeen. Aina tämäkään ei välttämättä toimi. Ja näin juuri kävi viime viikolla, kun kiristävät työkengät riisuttuani jalkasärky ei lakannutkaan.

Suomalaiselle miehelle tyypilliseen tapaan uskoin jalkakivun olevan enemmänkin mielen kuin reaalimaailman ilmiö. Tai ainakin uskoin kivun loppuvan kuin itsestään muutaman päivän kuluessa. Sitä vastoin, vahvasta subjektiivisesta ilmenemismuodostaan huolimatta, jalkakipu osoittautuikin olevan olemukseltaan lähinnä fenomenologinen kipukokemus, jolla oli vastaavuutensa reaalimaailmassa. Vaikka siis koin kohdallani kivun välittömästi vain omana kokemuksenani, niin silti sen aiheuttanut objekti eli turvonnut kipeä jalka oli selkeästi olemassa ja ulkopuolisten havaittavissa. Siispä päätin antaa periksi ja varata ajan lääkärille.

Lääkäreistähän eivät enää edes valvovat viranomaisetkaan tunnu tietävän, ovatko ne oikeita vai niin kutsuttuja valelääkäreitä. Tuskinpa silläkään on loppujen lopuksi merkitystä, sillä lääkärissä käynnillä oli kuitenkin hyvin positiivinen vaikutus jo useamman päivän vaivanneeseen jalkakipuuni. Kipu ei tosin hellittänyt vielä heti lääkärissä käytyäni, mutta tulehdukseeni määrätty reseptilääke tuntui tehoavan jo saman päivän aikana. Saattoihan tuo toki olla lumelääkettäkin - mistähän sitä potilas voisi itse tietää?

Viikko sitten HS uutisoi lääketieteellisestä tutkimuksesta, jonka mukaan lumelääke saisi aikaan todellisia muutoksia aivoissa ja aktivoisi suureksi osaksi samoja neurokemiallisia prosesseja kuin oikea lääke. Tutkimuksen mukaan lumelääkkeen vaikutus voisi siis olla fysikaalista eikä pelkästään potilaan oman mielen tuotosta. Eli lumeilmiössä tapahtuisi todellinen reaalimaailmassa todennettu intentionaalinen kokemus, jonka aiheuttaja on kuitenkin epätosi - vähän kuten vesi, joka muuttuisi uskon kautta juojansa suussa viiniksi.

Lumeilmiötä esiintynee lääketieteen lisäksi myös muilla elämänaloilla. Ensimmäinen mieleeni tuleva sovellus on lumesiivous, jossa asiakas kuvittelee siivojan käyvän kotonaan säännöllisesti, mutta epähuomiossa siivoaakin kotinsa siivouspäivään mennessä itse. Ainakin minulle on käynyt monesti niin, että pelkkä siivouspäivän läheneminen saa tavarat siirtymään lattioilta ja pöydiltä kaappeihin. Ja siivojan käytyä tulee vielä erikseen pintoja pyyhkimällä tarkastettua, onko hän ylipäätänsä käynyt paikalla. Lumesiivouspalveluun tulee ehdottomasti kuulua mahdollisuus reklamoida tekemättömän työn jäljestä.

Toinen, edellistä kenties vielä vahvempi lumeilmiö syntyy sosiaalisessa medissa. Somen käyttäjähän uskoo tyypillisesti olevansa virtuaalisessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, vaikka tosiasiassa aika kuluu omia nasevia päivityksiä miettiessä ja toisten vastaavia kommentoidessa. Välillä voi tuoda itseään esille julkaisemalla eriskummallisten testien tuloksia tai jakamalla ammatillista perehtymistä, harrastuneisuutta tai perheidylliä korostavia otoksia. Ei tainnut aikoinaan sosiaalinen kanssakäyminen olla reaalimaailmassa ihan tällaista - ainakaan selvinpäin. Vaikka onhan se toki mukavampaa lumettaa somessa kuin somettaa lumessa.


Oikean lääkkeen erottaa lumelääkkeestä pystyviiva

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti