Tonttu

Tunnen taas tänään itseni tontuksi. Yksi minun ja lasteni lempiohjelmista televisiossa on ollut Janin ja Vuokon pieni valtakunta. Tässä animaatiossa kuvataan työteliäiden tonttujen ja huolettomien keijujen rinnakkaiseloa luonnossa. Siinä, missä työteliäät tontut tarttuvat ahkerasti kaikkiin arjen töihin, keijut selviytyvät taikomalla kaikista eteen tulevista arjen haasteista. Tontut arvostavat säntillistä työntekoa, eivätkä enemmin taikomisesta perusta. Sen sijaan keijuilla asetelma on juuri päinvastainen. He eivät halua liata käsiään työnteolla, koska voivat tarpeen tullen hoitaa asiansa taikomalla.

Jokaiseen meistä suomalaisista lienee istutettu lapsena asumaan pieni tonttu. Tämä varmistetaan vielä kansallisessa opetusohjelmassa pitämällä kaikille pakollisina oppiaineina mm. käsityötä ja kotitaloutta. Vain parin sukupolven takana olleen agraariyhteiskunnan perintönä käsillä tekemisen taito on edelleenkin suuressa arvossa, vaikka suomalainen yhteiskunta näyttää jo olevan vahvasti jälkiteollisessa vaiheessa. Tämä lienee syynä sille ihanteelle, jonka mukaan jokaisen miehen tulisi rakentaa itselleen oma talo tai kesämökki. Vähintäänkin kodin remonteista tulisi suoriutua omin käsin. Toki verotuksen kotitalousvähennyksen avulla tähän on yritetty yhteiskunnassamme vaikuttaa, mutta se tonttu elää meissä niin syvällä. Ja jos ei tonttua jostakusta löydykään, niin sitten kaivetaan nopeasti esille keskustelu nuorison uusavuttomuudesta.

Joissakin tilanteissa tonttu pyrkii nousemaan erityisen voimakkaasti esiin. Tällainen kohdalleni hiljattain osunut tilanne on ollut uuden asunnon remontointi ja sinne muutto. Yritin parhaani mukaan toimia keijun tavoin ja taikoa remontin ja muuton niin valmiiksi kuin mahdollista. Silti kaikesta ulkoistuksesta huolimatta jotain kohtia jää aina itse hoidettavaksi ja silloinpa tontulle koitti aika kaivaa työkalunsa esille. Erityisesti päänvaivaa aiheutti tällä kertaa noin 50 vuotta vanha perintövalaisin, johon olin joskus aiemmin kiinnittänyt varsin pitkäikäisen energiansäästölampun. Tuota lamppua ei olisi kannattanut irrottaa, sillä samalla vanhasta perintövalaisimesta murenivat muoviin valetut jengat. Hajonnut osa lähti onnekseni hyvin helposti irti, mutta varsinainen ongelma ilmeni etsiessäni vastaavaa osaa kaikista mahdollisista rautakaupoista ja sähköliikkeistä: tällaista osaa ei enää valmisteta! Ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärsin, mihin voisin tarvita 3D-tulostinta. 

Istun tänään suuren kansainvälisen investointipankin järjestämässä sijoitusseminaarissa Lontoossa. Seminaariesityksiinsä 'kvantit' eli rahoitusmarkkinoihin syvällisesti perehtyneet matemaatikot ovat taikoneet eteemme toinen toistaan hienompia sijoitusstrategioita. Näitä voisi varmaankin sitten ostella räätälöityyn erikoishintaan tarjottuina tuotteina kuin kaupan hyllyltä. Vaikuttaa olevan liiankin helppoa ja vaivatonta - kuin taikatemppu. Siispä tonttu sisälläni heräsi taas kertomaan, että kyllähän suomalaisen miehen pitää pystyä itse moiset sijoitusstrategiat rakentamaan ja testaamaan. Ei tällaisia tuotteita osteta paketissa, jos niitä voi itsekin rakentaa. Ja eihän näihin temppuihin muuten uskota, ellei niitä ole omin pikku kätösin ensin testattu. Ja näin tulen varmaankin ensi viikolla toimistolle palattuani tekemään, mikäli ne nyt vielä viikonlopun jälkeen vaikuttavat järkeviltä ajatuksilta.

Tontut tunnetaan ahkeruudestaan