Kesäverhot

Kouvolan sanomat uutisoi lintujen syysmuuton alkaneen tänä vuonna jo heinäkuun viimeisellä viikolla. Ehkäpä syksy tulee tänä vuonna normaalia aikaisemmin, kun normaali heinäkuun sademääräkin ehti jo täyttyä hyvissä ajoin ennen kuun loppua. Kesän hellepäivien lukumääräkin on laskettavissa ammattisahurin yhden käden sormin. Tämän seurauksena mansikkasadot jäänevät hyvin pieniksi - ainakin siltä näyttäisi omalla parvekkeellamme.

Kaikesta huolimatta kotimaan kesässä on edelleenkin yksi piirre, josta tietää kesän olevan vielä käynnissä. Vaikka auringonnousu ei pilvien takaa sattuisikaan näkymään, niin lastenhuoneemme valoisuustaso saavuttaa kriittisen pisteen viimeistään aamukuuteen mennessä. Tästä lähtien vähintäänkin yksi perheemme aikuisista on hereillä seuraavaan hämärän hetkeen saakka. Ja tyypillisesti vielä riippumatta siitä, sattuuko ensimmäinen valoisuustason kriittisen pisteen havainnut henkilö itse nukahtamaan välillä vai ei.

Tilanteen olisi voinut korjata yksinkertaisimmillaan hankkimalla makuuhuoneisiimme pimennysverhot. Niitä ei ole aikaisempien kesien kokemusten perusteella vielä hankittu, sillä vietämme vasta ensimmäistä kesäämme nykyisessä asunnossamme. Toisaalta tänä vuonna kesäaurinko on paistanut makuuhuoneisiimme sen verran harvoin, että pimennysverhoja ei ole tarvinnut hankkia kesän aikana asuntomme lämpötilan pitämiseksi asuinkelpoisena. Kun pakottavaa tarvetta ei ole vielä tullut, niin eipä savolaistaustainen maaltamuuttaja ole vielä tähän mennessä verhoja jaksanut hankkia. Ja pianhan syksy hoitaa valoisuusongelman pois päiväjärjestyksestä.

Mikäli tilanne vielä jostain syystä kääntyy huonommaksi elokuun aikana, niin lähikaupastamme löytyy helposti materiaalit väliaikaisten pimennysverhojen valmistamiseksi. Muutama viikko sitten Mallorcalla lomaillessamme yövyimme vanhan maalaistalon oliiviöljykellarista tehdyssä asuintilassa. Kellarin kaarevat suuaukot olivat suljettu lasiseinin ilman minkäänlaisia verhoja, jotka olisivat voineet pitää päivisin paahtavan kuumuuden tuon ilmastoimattoman tilan ulkopuolella. Vain yhden vuorokauden kuumuudesta kärsittyämme armas humanistipuolisoni kehitti ruokakaupasta saatavilla olevista materiaaleista väliaikaiset tee-se-itse-pimennysverhot, jotka pitäisivät valon ja kuumuuden asuintilamme ulkopuolella.

Pimennysverhojen päämateriaalina toimivat suuret mustat jätesäkit, jotka voi kätevästi leikata auki verhojen riittävän pituuden saavuttamiseksi. Jätesäkkimuovi pitää mainiosti valon verhon ulkopuolella, mutta samalla se kuitenkin imee lämpöä puoleensa. Lämmön keräystä voi puolestaan vähentää teippaamalla verhojen ulkopintaan trendikkäät lämpöä heijastavat raidat alumiinifoliosta. Lopputulos ei kenties vastannut esteettisesti Mallorcan nimekkäimpien verhosuunnittelijoiden luomuksia, mutta ainakin verhot pitivät suuren osan asuinkellariimme tarkoitetusta kuumuudesta tilan ulkopuolella. Ehkäpä verhot sopisivatkin edustamaan käytännöllisyydestä kumpuavaa skandinaavista muotoilua.

Pohjoismaista designia mallorcalaisessa maalaistalossa