keskiviikko 26. elokuuta 2015

Innovaatiot sinne, minne ne kuuluvatkin

Viime viikonloppuna Helsingissä järjestettiin suurmielenosoitus hallituksen leikkauspolitiikkaa vastaan. Hallitushan lupasi leikata sosiaalietuuksia kaikilta ansioidensa mukaan, mikäli työmarkkinajärjestöjen kanssa ei päästä yhteiskuntasopimukseen - eikä päästy ainakaan vielä tällä kierroksella. Viikonlopun suurmielenosoituksen tunnetuimmaksi iskulauseeksi lienee noussut kehoitus työntää innovaatiot sinne, minne aurinko ei paista.

Yksi Suomen taloushistorian merkittävimmistä innovaatioista on eittämättä ollut matkapuhelin. Matkapuhelinteollisuushan nosti maamme talouden huimaan kasvuun 1990-luvun alussa koetusta pankkikriisistä sekä siitä seuranneesta lamasta. Innovaationa matkapuhelimella on ollut se erinomainen ominaisuus, että se on ollut helppo työntää ahtaampiinkin aukkoihin, ehkäpä ihan ensimmäisiä tiiliskiven kokoisia malleja lukuunottamatta. Ja lisäksi viihtyisyyttä lisäävä värinähälytin on tullut vakiovarusteena jo hyvinkin varhaisissa malleissa.

Aina kotimaiset innovaatiot eivät ole kuitenkaan olleet niin helposti koloonmeneviä. Savupiipputeollisuuden kulta-aikoina eräskin vuorineuvos julisti, että maastamme ei kannata vielä ulkomaille mitään hevosta pienempää. Ja innovaatiot olivatkin siihen aikaan tuota kokoluokkaa. Sen sijaan hyvin menestynyt peliteollisuutemme on osoittanut, että nykypäivän innovaatiot voivat olla kokonaan aineettomia. Eipä niissä olisi paljoa mihinkään työnnettävää.

Valtiovarainministeriön uusia innovaatioita on ensi vuoden talousarvioon esitetty rikesakkojen roima korotus. Korotuksen jälkeen julkisella paikalla virtsaamisesta ropsahtaisi nykyisen 20 euron sijasta peräti 60 euron rikesakko. Valtiovarainministeriö olisi toki voinut mennä innovoinnissaan hieman pidemmälle ja suunnitella julkisille paikoille ekologiset pisuaarit, joista urea voitaisiin kerätä myytäväksi lannoitekäyttöön. Naisten virtsan keruuseen löytyisikin jo ruotsalainen innovaatio, joka tosin vaatisi ympärilleen pienen suojakopperon. Vaan eipä taitaisi Elintarviketurvallisuusvirasto Evirakaan antaa lupaa julkisilta paikoilta kerätyn urean lannoitteeksi myymiselle, joten valtion rahallinen hyöty voisi jäädä näistä innovaatioista saamatta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti